Suoliston hyvinvointi - asiaa kakasta by Satu Pekkala

Suoliston hyvinvointi - asiaa kakasta

Kuka minä olen tästä aiheesta kirjoittamaan? Olen tohtori ja bakteriologian dosentti, erikoistunut tutkimaan niin koko eliön kuin molekyylienkin tasolla suolistomikrobien yhteyttä erilaisiin kansansairauksiin kuten lihavuus ja diabetes. Tärkeänä päämääränä on parantaa mikrobien välityksellä kyseisiä sairauksia. Työskentelen yhdessä tutkimusryhmäni kanssa Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Terveystieteiden osa-alueella. Voit tutustua halutessasi tutkimuksemme pääpiirteisiin netissä: https://www.jyu.fi/sport/fi/tutkimus/hankkeet/gutmet.

VALMISTUNUT KIRJA by Satu Pekkala

Hei arvoisa blogini lukija,

olet ehkä miettinyt, miksi en ole vähään aikaan kirjoittanut blogitekstejä. Se johtuu siitä, että olen tässä välissä kirjoittanut kokonaisen kirjan suolistomikrobien merkityksestä terveydelle. Kirjani löytyy kirjakaupoista ja kustantajaltani Kirjapajalta: https://lkkp.kauppakv.fi/sivu/tuote/suolistomikrobit-ja-terveys/2715462

Suolistosairauksien lisäksi kerron kirjassa suolistomikrobien yhteyksistä väestötasolla yleisiin sairauksiin, kuten lihavuus, aineenvaihdunnalliset sairaudet ja syöpä sekä miten mikrobit voivat aiheuttaa näitä sairauksia, vai ovatko ne vain myytti sairauksien taustalla. Ravitsemus vaikuttaa monin tavoin suoliston hyvinvointiin ja sen vuoksi käyn kirjassa laajasti läpi eri ravintoaineiden ja suosittujen dieettien vaikutusta suolistomikrobeihin. Nykyisten terveystrendien vallitessa on alettu myös nauttimaan erilaisia ”suolistoa helliviä” tuotteita, joita kaupat ovat pullollaan. Siksi kirjoitan myös kriittisesti näistä tuotteista, koska niiden hyvistä vaikutuksista ihmisten suoliston terveyteen ei välttämättä olekaan yhtään tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Sanotaan myös, että suolistossa ovat ihmisen toiset aivot ja se pitää tavallaan paikkaansa, koska mikrobiyhteisö tuottaa paljon aivojen toimintaa sääteleviä molekyylejä. Nämä molekyylit voivat esimerkiksi pitää meidät nälkäisinä tai kylläisinä. On myös mielenkiintoista spekuloida, lisäämmekö itse valloillaan olevaa masennusepidemiaa vaikuttamalla väärien elintapojen ja suoliston kautta aivoihin. Kannattaisiko masennuksesta kärsiessään parantaa ruokailuun liittyviä elintapojaan? Kirjoittamani kirja tarjoaa kauttaaltaan reseptien ja muiden ohjeiden avulla evästystä siihen, miten omien pienien tekojen ja elämäntapamuutosten kautta saattaisi voida kokonaisvaltaisesti sekä aivojenkin kannalta paremmin, kun parantaa suolistonsa hyvinvointia.

Satu Pekkalan puhe Keski-Suomen Keskussairaalan ja Liikuntatieteellisen tiedekunnan tilaisuudessa

Mitä ovat suolistomikrobit ja mitä ne tekevät?

Kuinka ne liittyvät terveyteen? Satu Pekkala, 22.10.2019

Nyt kun tulehduksellisista suolistosairauksista on tullut suuressa osaa Suomen maata jo kansanterveydellinen sairaus, ajattelin, että on tärkeää kirjoittaa tieteeseen perustuvaa tietoa suoliston hyvinvoinnista. Siihen ja sen vastakohtaan, huonovointisuuteen liittyvät olennaisesti suolistomikrobit. Ainiin, mikä on kansanterveydellinen sairaus? Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) kirjoittaa sivuillaan, että kansantaudeilla tarkoitetaan yleisesti sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle, kansanterveydelle. Tarkkaa määritelmää sille, mitä "suuri merkitys kansanterveydelle" tarkoittaa, ei ole, mutta ne ovat yleisiä väestössä ja lisäksi usein yleisiä kuolleisuuden aiheuttajia. Kansantaudit voivat muuttua ajassa, ja nyt näyttää siltä, että olemme muuttaneet jotain niin paljon, että tuhoamme meitä hyödyttävien mikrobien toimintoja.

Niille, jotka eivät ole vielä tutustuneet suoliston suureen merkitykseen koko muun kehon hyvinvoinnille, voisin kertoa muutamia anekdootteja. Modernin lääketieteen isä Hippokrates tunnisti suoliston tärkeyden jo 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hän sanoi, että ”huono ruuansulatus on kaiken pahan alku ja juuri”. Varmasti me monet tunnistamme sanonnan todeksi, mutta tapahtuu suolistossa paljon hyvääkin. Monesti kuulee sanonnan ”olet mitä syöt” ja on ehkä helppo ymmärtää, miksi se on totta, jos ajattelee miten suurelta pinta-alalta syödyt ravintoaineet imeytyvät suolistosta muualle elimistöön. Suoliston pinta-ala on nykytiedon valossa pienen yksiön verran, noin 30 neliömetriä. Aiemmat tutkimukset viittaavat tenniskentän alaan, mutta se tieto on nyt kumottu. Nyt ehkä ajattelet, että miten se mahtuu sinun sisääsi, mutta se johtuu siitä, että suoliston pinta on poimuttunut ja siinä on paljon nukkalisäkkeitä, jotka lisäävät imeytymisalaa.

Suolistoa asuttavia mikrobeja on niin paljon, että ne painavat 1.5 kg, mikä vastaa kolmen jalkapallon painoa! Ihmiskeho on monisoluinen, mutta yksi mikrobi on yksi solu, ja tämä tieto mielessä pitäen voidaan ihmetellä, että suolistossa on 1.3 kertaa enemmän soluja kuin ihmisessä! Kyllä niillä varmaan on suuri merkitys. Itseasiassa evoluutiossa niillä on ollut niinkin suuri merkitys, että jotkut eläimet, kuten märehtijät, ovat kehittäneet itselleen erityisiä elimiä (=pötsi), jotka edesauttavat mikrobien toimintoja. Suolistomikrobit ovat eläneet hyödyttävässä vuorovaikutussuhteessa ihmisen kanssa miljoonien vuosien ajan. Ne auttavat meitä monin tavoin: ne muun muassa tuottavat vitamiineja, joita meidän oma kehomme ei pysty tuottamaan, ne ylläpitävät meidän toimintojamme tulehduksia vastaan ja tietenkin pilkkovat sen ravinnon, jota emme itse pysty pilkkomaan. Viimeisin on tärkein osoitus siitä, että ”olet mitä syöt” liittyy suolistomikrobeihin. Jatkossa tulenkin kirjoittamaan tässä blogissa muun muassa siitä, miten tietyt ravintoaineet tai ravitsemustottumukset vaikuttavat suotuisasti ja epäsuotuisasti suolistomikrobistoon, ja miten tämä edelleen heijastuu erilaisten sairauksien ja huonovointisuuden kehittymiseen.

VOINKO SYYTTÄÄ LIHAVUUDESTA SUOLISTOMIKROBEJANI? Satu Pekkala, 20.10.2019

Lihavuus. Kansansairauksista lihavuuden yhteyttä suolistomikrobistoon on tutkittu ehkä eniten. Tämä johtunee maailmanlaajuisesta lihavuusepidemiasta, johon kaivataan kipeästi hoitokeinoja liikunnan ja ravitsemuksen lisäksi. Maailman terveysjärjestön (WHO) arvion mukaan maailmassa on 1.9 miljardia ylipainoista ihmistä, ja vuosittain ylipainoon tai lihavuuteen kuolee 2.8 miljoonaa ihmistä.

Viitteitä poikkileikkaustutkimuksista. Lukuisat väestötutkimukset ovat esittäneet suolistomikrobiston olevan yksi lihavuuteen yhteydessä oleva tekijä. Toki muita tärkeitä tekijöitä lihavuuden taustalla ovat perimä ja elintavat kuten ravitsemus ja liikuntatottumukset. Vaikka useat tutkimukset ovat yhdistäneet tietyn mikrobipääjakson (=eliöiden tieteellisen luokittelun toiseksi ylin taso) tai –suvun lihavuuteen, on tuloksissa ristiriitaisuutta. Aikuisella 80-90 % suolistomikrobistosta koostuu firmikuutti ja bakteroidi –bakteeriryhmistä, ja niiden määrät ylipainoisilla ja lihavilla tehdyissä tutkimuksissa vaihtelevat suuresti. Näiden pääjaksojen suhdeluku ei siis liene hyvä lihavuutta kuvastava mittari, vaikka tärkeät tutkimusryhmät yli 10 vuotta sitten niin väittivätkin. Tutkimukset ovat myös ehdottaneet, että aktinobakteereiden ja metaania tuottavien arkeonien eli arkkibakteerien suurempi osuus olisi yhteydessä lihavuuteen, kun taas esimerkiksi Akkermansia muciniphila:n määrä on vähentynyt lihavilla laihoihin verrattuna.

Aiheuttavatko mikrobit todella lihavuuden? Väestötutkimukset eivät kykene osoittamaan syy-seuraus-suhteita, vaan siihen tarvitaan mekanistisia tutkimuksia. Ensimmäinen tutkimus, joka suoraan osoitti suolistomikrobien aiheuttavan lihavuuden, tehtiin USA:ssa (Viite 1). Professori Ruth Leyn tutkimusryhmä siirsi mikrobivapaisiin hiiriin lihavan tai laihan hiiren ulostetta, ja havaitsi, että ”lihavaa siirrettä” saaneet hiiret lihoivat ja ”laihaa siirrettä” saaneet pysyivät normaalipainoisina. Tutkijat totesivat, että lihavan hiiren ulosteessa oli mikrobeja, jotka pystyvät käyttämään tehokkaammin ravinnon energian hyväkseen, mikä edesauttoi painonnousua. Mikrobit siis voivat lihottaa, mutta toki korkeaenergiapitoinen ruokavalio vaikuttaa asiaan. Sittemmin on melko luotettavasti osoitettu tiettyjen mikrobikantojen aiheuttavan lihavuutta. Kiinalaiset tutkijat Fei ja Zhao löysivät sairaalloisen lihavalta potilaan suolistosta valloilleen päässeen Enterobacter cloacae B35-mikrobin (35 % kaikista mikrobeista). He siirsivät tämän mikrobin hiirten suolistoon, minkä seurauksena hiiristä tuli lihavia ja niiden elimistön ei reagoinut herkästi insuliiniin (Viite 2). Kun yllä mainittu lihava potilas menetti painoa noin 50 kg ruokavaliomuutoksen seurauksena, ei kyseistä mikrobia enää havaittu potilaan suolistossa. Kun minun tutkimusryhmäni siirsi B35-mikrobin läheistä sukulaista hiirten suolistoon, hiirten ihonalainen rasvakerros lisääntyi huomattavasti ja lisäksi mikrobi aiheutti lieviä maksavauroita. Tähän liittyvän lehtiuutisen voi lukea klikkaamalla linkkiä alla (Viite 3).

Voiko ”lihavaa mikrobistoa” tuunata? Jos hiirille voidaan tehdä ulosteensiirteitä ja sitä kautta vaikuttaa painoon, niin miksi ei ihmisillekin. Ulosteensiirteet hoitomuotona eivät ole vielä hyväksyttyjä muuhun kuin Clostridium difficile-bakteerin aiheuttamaan antibioottiripuliin. Tänä vuonna kuitenkin uutisoitiin ensimmäisestä kliinisestä kokeesta, jossa ulosteensiirteillä yritettiin hoitaa lihavuutta (Viite 4). Amerikkalaisessa tutkimuksessa 22 lihavalle potilaalle siirrettiin laihan luovuttajan ulostetta suun kautta otettavan kapselin avulla 12 viikon ajan. Ikävä kyllä potilaiden paino ei pudonnut, vaikka itse mikrobistossa tapahtui aineenvaihdunnallisesti suotuisia muutoksia. Yllä mainitsin, että lihavilla on vähän Akkermansia muciniphila:a. Kun kliinisessä kokeessa tätä bakteeria annettiin tutkittaville kolmen kuukauden ajan, vähentyi paino ja rasvamassa hieman (Viite 5). Akkermansiaa ei ole vielä tarjolla apteekin hyllyillä, mutta hyvä uutinen on, että sen määrä suolistossa näyttäisi lisääntyvän liikunnan avulla. Omassa tutkimuksessamme, johon osallistui 17 ylipainoista naista, kuuden viikon kestävyystyyppinen harjoittelu kolmesti viikossa lisäsi Akkermansian määrää (Viitteet 6 ja 7). Samalla Proteobakteerien, johon yllä mainittu Enterobacter kuuluu, määrä väheni. Muissakin tutkimuksissa samankaltaisia muutoksia on havaittu tai Akkermansian määrä on ollut korkeampi fyysisesti aktiivisilla kuin inaktiivisilla yksilöillä. Liikunta ei siis voi olla huonoksi suoliston tuunaamisessa! Ruokavalio onkin sitten täysin oma, laaja lukunsa suoliston tuunaamisessa, mutta siitä kirjoitan hieman myöhemmin.

VIITTEET

1. Turnbaugh PJ, Ley RE, Mahowald MA, Magrini V, Mardis ER, Gordon JI. An obesity-associated gut microbiome with increased capacity for energy harvest. Nature. 2006 Dec 21;444(7122):1027-31.

2. Fei N, Zhao L. An opportunistic pathogen isolated from the gut of an obese human causes obesity in germfree mice. ISME J. 2013 Apr;7(4):880-4.

3. https://aamuset.fi/artikkeli/3968636/Suolistossa+asuva+enterobakteeri+lisaa+ihonalaisen+rasvan+maaraa

4. https://medicalxpress.com/news/2019-05-randomized-trial-fmt-obesity-potential.html

5. Depommier C, Everard A, Druart C, Plovier H, Van Hul M, Vieira-Silva S, Falony G, Raes J, Maiter D, Delzenne NM, de Barsy M, Loumaye A, Hermans MP, Thissen JP, de Vos WM, Cani PD. Supplementation with Akkermansia muciniphila in overweight and obese human volunteers: a proof-of-concept exploratory study. Nat Med. 2019 Jul;25(7):1096-1103.

6.

7. Munukka E, Ahtiainen JP, Puigbó P, Jalkanen S, Pahkala K, Keskitalo A, Kujala UM, Pietilä S, Hollmén M, Elo L, Huovinen P, D'Auria G, Pekkala S. Six-Week Endurance Exercise Alters Gut Metagenome That Is not Reflected in Systemic Metabolism in Over-weight Women. Front Microbiol. 2018 Oct 3;9:2323.

OSA 1: SUOLISTOSAIRAUDET JA MIKROBISTO – MIKROBEISTAKO APUA? Satu Pekkala, 6.11.2019

Kuten aiemmin kirjoitin, tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla. Osassa Suomea ne ovat jo kansanterveydellinen sairaus. Arvioidaan, että maailmanlaajuisesti näiden sairauksien esiintyvyys on noin 0.5 % kehittyvien maiden väestöstä. Tulehduksellisiin paksusuolen sairauksiin (IBD, inflammatory bowel disease) lukeutuvat Crohnin tauti (noin 1/3 tapauksista) ja haavainen paksusuoli eli koliitti (noin 2/3 tapauksista). Usein ne esiintyvät yhdessä keliakian kanssa tai niissä on samankaltaisia oireita ja taudin aiheuttajia. Ärtyvän paksusuolen oireyhtymä (IBS, inflammatory bowel syndrome) onkin sitten ihan oma lukunsa. IBS:stä tiedetään paljon, mutta ei sitä mikä sen aiheuttaa eikä sitä, miten sitä tulisi hoitaa. Tämä johtuu osaksi siitä, että potilasta vaivaavien oireiden aiheuttajia voi olla lukuisia, kuten gluteeniyliherkkyys ja alentunut laktoosinsietokyky. Itse en ole mikrobiston yhteyksiä yllä mainittuihin sairauksiin tutkinut, mutta kyllä tieteellisesti perehtynyt niihin paljon, ehkä siksi, että itselläni on IBS. Tähän taitaa päteä sanonta: ”suutarin lapsella ei ole kenkiä”.

Suolistomikrobit ja IBD. On selvää, että IBD:n taustalla ovat melko vahvasti geneettiset tekijät. Noin 15 %:lla Crohnin tauti-potilaista on suvussa tautia sairastava ihminen. Ihmisen perimästä on löydetty satoja kandidaattigeenejä, jotka altistavat IBD:lle. Mutta alkaa olla jo paljon tutkimukseen perustuvaa näyttöä myös suolistomikrobien ja niiden monimuotoisuuden yhteydestä IBD:hen. Useat tutkimukset ovat osoittaneet proteobakteerien pääjakson lisääntyneen potilaiden suolessa, kun taas toisilla mikrobeilla näyttäisi olevan suojaava vaikutus. Näitä ovat tutkimusten mukaan muun muassa bifidobakteerit, faecalibacterium ja laktobasillit. Miten kyseiset mikrobit sitten suojaavat IBD:ltä? Ne voivat olla anti-inflammatorisia eli hillitä suolen pinnan tulehdusta, joka on yksi tärkeä osatekijä IBD:n oireissa. Tulehduksen hillitsemisen ne voivat saada aikaan esimerkiksi vähentämällä tiettyjen sytokiinien tuottoa. Sytokiinit ovat monentyyppisten solujen tuottamia, solujen välisinä viestiaineina toimivia pienimolekyylisiä proteiineja, joilla on joko kyky hillitä tai lisätä tulehdusta sytokiinin tyypistä riippuen.

Yllämainituista mikrobeista Faecalibacterium prausnitzii-bakteeria on tutkittu eniten koliittiin liittyen. Oli mielenkiintoista todistaa tänä vuonna Tutkijoiden yössä, jossa olimme esillä tutkimusryhmäni kanssa, että useat IBD:a sairastavat tunsivat kyseisen bakteerin. He tulivat juttelemaan kanssamme ja kysyivät, että koskahan sitä bakteeria saa apteekista. Ikävä kyllä, koeolosuhteissa potentiaaliset terapeuttiset bakteerit eivät aina pääse ihmiskäyttäjille asti, tai niiden kliininen kehittäminen siihen tarkoitukseen on liian pitkällistä ja vaivalloista. Minä uskon, että tämän bakteerin kohdalla ei olekaan kyse itse bakteerin parantavasta vaikutuksesta, vaan jostain mitä se tuottaa suoleen pilkkoessaan ravintoaineita, mikä on hyvä uutinen lääkekehityksen kannalta. Uskomukseni takana ovat muun muassa ranskalaisten tutkijoiden julkaisemat työt, joissa he ensin osoittivat, että eläinkokeissa F. prausnitzii hillitsi koliittia (Viite 1), ja sen jälkeen identifioivat bakteerin tuottaman pienen proteiinin, jolla oli tulehdusta hillitseviä vaikutuksia (Viite 2). Tämä MAM-proteiini onnistui vähentämään suolen tulehdusta koliitissa samoin kuin itse bakteeri (Viite 3). Toivottavasti MAM saadaan joskus kehitettyä lääkkeeksi ja yhdeksi koliitin hoitokeinoksi! Yritin äsken etsiä mahdollisia meneillään olevia kliinisiä kokeita, mutta ainakaan itse en sellaisia löytänyt. MAM-proteiinin lisäksi, yksi tutkimus on osoittanut, että F. prausnitzii tuottaa suolessa myös anti-inflammatorista sikimihappoa ja asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia (Viite 4). Kirjallisuuden perusteella on vielä epäselvää onko aspiriini ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden tavoin huonoksi koliitille. Mutta ainakin yksi kiinalaisten tekemä eläinkoe on osoittanut, että sikimihapon johdannainen voisi ehkäistä koliitin oireita (Viite 5). Kaikki yllä mainitut tutkimukset on siis toistaiseksi tehty vain koe-eläimille, ja niiden tulokset eivät välttämättä ole aina rinnastettavissa siihen, miten ihmiskeho toimii. Eli kehotan suhtautumaan monesti varauksella uusimpaan uutisista luettavaan tutkimustietoon, koska uutisista ei aina käy ilmi, missä organismissa asioita on tutkittu.

Suolistomikrobit ja IBS. IBS on yksi yleisimmistä suolisto-ongelmista, joita lääkärit työssään kohtaavat. Sen esiintyvyyden arvioidaan väestötasolla olevan noin 12 %. IBD:n tavoin on osoitettu, että IBS-potilailla proteobakteereihin kuuluvat enterobakteerit ovat lisääntyneet, kun taas laktobasillit ja bifidobakteerit ovat vähentyneet. Ehkäpä mikrobien sormenjäljet näissä sairauksissa ovat sitten jokseenkin samankaltaisia. Mikrobien osuutta IBS:n oireissa on onnistuttu kokeellisesti todistamaan esimerkiksi siirtämällä IBS-potilaan ulostetta hiirille, jolloin hiirille kehittyi joitakin IBS:n oireita. Kuitenkaan ihmiseltä ihmiselle tehdyt ulosteensiirteet eivät ole parantaneet IBS:a. Kirjallisuushaku näyttää, että siirrekokeita on tehty yhteensä 13. Niiden tulokset ovat luettavissa tiivistetysti viitteessä (Viite 6). On myös raportoitu, että joitakin terveysvaikutteisia maitohappobakteereja on käytetty onnistuneesti IBS:n hoitoon kliinisissä kokeissa. Tulosten luotettavuutta ja toistettavuutta haittaa kuitenkin se, että tutkituilla IBS-potilailla ei ole kaikilla samoja oireita, koska myös taudin syntysyyt ovat todennäköisesti hyvin erilaisia, kuten yllä kirjoitin. En kuitenkaan halua lannistaa IBS:sta kärsiviä, vaan kirjoitan tämän blogin jatko-osassa siitä, miten me ihmiset olemme tai muut tekijät ovat mahdollisesti suolemme tuhonneet, ja miten oireisiin voitaisiin yrittää vaikuttaa tutkimuskirjallisuuden perusteella.

Suolistomikrobit ja gluteeniin liittyvät sairaudet. Gluteeniin liittyviä sairauksia kuten keliakiaa, sairastaa maailmalaajuisesti miljoonia ihmisiä. Keliakialle tiedetään selkeästi geeniperimä yhtenä aiheuttajana, minkä vuoksi meidän sisäsiittoinen Suomi saa sairaudesta kärsiä. Mikrobit liittyvät taaskin läheisesti keliakiaan (Viite 7). Keliakian lisäksi viime vuosina on väestössä yleistynyt myös uusi sairaus, ei-keliakinen gluteeni yliherkkyys (NCGS, non-celiac gluten sensitivity), jonka taustalla eivät siis ole geneettiset tekijät. NCGS:aan liittyy paljon liitännäissairauksia/oireita, kuten uupumus, ruuansulatushäiriöt, neurologiset häiriöt ja nivelkivut. Tuntuuko tutulta? NCGS:ssa gluteeni aiheuttaa suolistollisia, ei-neurologisia ja neurologisia vaurioita suoliston kanssa ristireagoivien vasta-aineiden vuoksi samoin kuin IBD:ssa, jotka katsotaan autoimmuunisairauksiksi. On havaittu, että NCGS:ssa suoliston läpäisevyys on lisääntynyt, mikä voi johtaa patogeenisten eli taudinaiheuttaja mikrobien molekyylien vuotamista verenkiertoon ja edelleen tulehdusta koko kehossa. Yksi NCGS:n taustalla olevista mikrobiston muutosten syistä ajatellaan olevan liiallinen antibioottien käyttö ja hygienia. Mutta näistä kirjoitan enemmän seuraavassa suolistosairauksia käsittelevässä osassa, jossa käyn läpi suoltamme mahdollisesti tuhoavia tekijöitä. Siinä osassa myös käyn läpi tietoa siitä millä mikrobeihin kohdistetuilla ja ei-kohdistetuilla keinoilla suolistosairauksia on tieteellisesti hoidettu, ja miten keinot ovat toimineet.

KIRJALLISUUSVIITTEET

(Pahoitteluni siitä, että yliopiston ulkopuolisilla lukijoilla ei välttämättä ole aina pääsyä täydelliseen tekstiin vaan vain sen tiivistelmään. Tämä johtuu siitä, että tiedon avoimuutta ei ole ennen viime vuosia välttämättä aina vaadittu. Avoin julkaiseminen on nykypäivänä todella kallista, ja siksi myös jotkin uudemmat julkaisut eivät ole avoimia, koska tutkijoilla ei ole ollut varaa tehdä niistä avoimia. Jos on erityisen kiinnostunut etsimään julkaisuja muualta kuin kyseisestä lehdestä, Research Gate on siihen erittäin hyvä väline! Siellä julkaisun jakaminen onnistuu ilmaiseksi, ja useat tutkijat ne jakavatkin lehden salliman ajan jakson jälkeen)

1. Sokol H, Pigneur B, Watterlot L, Lakhdari O, Bermúdez-Humarán LG, Gratadoux JJ, Blugeon S, Bridonneau C, Furet JP, Corthier G, Grangette C, Vasquez N, Pochart P, Trugnan G, Thomas G, Blottière HM, Doré J, Marteau P, Seksik P, Langella P. Faecalibacterium prausnitzii is an anti-inflammatory commensal bacterium identified by gut microbiota analysis of Crohn disease patients. Proc Natl Acad Sci U S A. 2008 Oct 28;105(43):16731-6.

2. Quévrain E, Maubert MA, Michon C, Chain F, Marquant R, Tailhades J, Miquel S, Carlier L, Bermúdez-Humarán LG, Pigneur B, Lequin O, Kharrat P, Thomas G, Rainteau D, Aubry C, Breyner N, Afonso C, Lavielle S, Grill JP, Chassaing G, Chatel JM, Trugnan G, Xavier R, Langella P, Sokol H, Seksik P. Identification of an anti-inflammatory protein from Faecalibacterium prausnitzii, a commensal bacterium deficient in Crohn's disease. Gut. 2016 Mar;65(3):415-425.

3. Breyner NM, Michon C, de Sousa CS, Vilas Boas PB, Chain F, Azevedo VA, Langella P, Chatel JM. Microbial Anti-Inflammatory Molecule (MAM) from Faecalibacterium prausnitzii Shows a Protective Effect on DNBS and DSS-Induced Colitis Model in Mice through Inhibition of NF-κB Pathway. Front Microbiol. 2017 Feb 1;8:114.

4. Miquel S, Leclerc M, Martin R, Chain F, Lenoir M, Raguideau S, Hudault S, Bridonneau C, Northen T, Bowen B, Bermúdez-Humarán LG, Sokol H, Thomas M, Langella P. Identification of metabolic signatures linked to anti-inflammatory effects of Faecalibacterium prausnitzii. MBio. 2015 Apr 21;6(2).

5. Xing J, Sun J, You H, Lv J, Sun J, Dong Y. Anti-inflammatory effect of 3,4-oxo-isopropylidene-shikimic acid on acetic acid-induced colitis in rats. Inflammation. 2012 Dec;35(6):1872-9.

6. Xu D, Chen VL, Steiner CA, Berinstein JA, Eswaran S, Waljee AK, Higgins PDR, Owyang C. Efficacy of Fecal Microbiota Transplantation in Irritable Bowel Syndrome: A Systematic Review and Meta-Analysis. Am J Gastroenterol. 2019 Jul;114(7):1043-1050. VIITE 7. Daulatzai MA. Non-celiac gluten sensitivity triggers gut dysbiosis, neuroinflammation, gut-brain axis dysfunction, and vulnerability for dementia. CNS Neurol Disord Drug Targets. 2015;14(1):110-31.

OSA 2: SUOLISTOSAIRAUDET JA MIKROBIT – SUOLISTON TUHO, MIKÄ AVUKSI? Satu Pekkala, 13.11.2019

Viimeksi kirjoitin siitä, miten suolistomikrobit ja niiden muuttunut tasapaino tai suhteet ovat yhteydessä suolistosairauksiin. Mutta olemmeko itse tai kenties ympäristötekijät vaikuttaneet tähän yhteyteen? Tiedämme, että antibiootit ja antiseptiset tuotteet tappavat mikrobeja ja toisaalta suolistomikrobit pilkkovat syömiämme ravintoaineita. Syytetäänkö niitä?

Antibiootit. Tiedetään, että antibioottien käyttö on lisääntynyt maailmanlaajuisesti 65 % viimeisten 10 vuoden aikana. Hyvä uutinen on tietysti se, että niiden avulla olemme päässeet eroon tai ainakin osittain taltutettu monia vaarallisia mikrobien aiheuttamia tauteja. Mutta tietysti siinä samalla antibiootit tappavat suolistosta niitä hyviäkin mikrobi kavereita. Pelottava uutinen on myös se, että antibioottien vastuuttoman liikakäytön seurauksena antibiooteille vastuskykyiset bakteerit ovat lisääntyneet, jonka seurauksena Euroopassa jopa 33. 000 ihmistä kuolee vuosittain antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamiin infektioihin. Suomalaistutkimukset ovat osoittaneet, että pikkulapsena saadut antibioottikuurit ovat yhteydessä myöhemmin kehittyvään ylipainoon ja astmaan (Viite 1), mutta 270.000 käsittävä Amerikkalaistutkimus kumosi väitteen. Toki täytyy muistaa, että kumpikin tutkimus on varmasti oikeassa, ja eriävät tulokset johtuvat voivat johtua paljolti siitä, että suolistomikrobiston koostumus vaihtelee hyvin paljon yksilön maantieteellisestä sijainnista riippuen. Useat tutkimukset eivät ikävä kyllä myöskään ota huomioon ravitsemusta tuloksia sotkevana tekijänä.

Liittyen suolistosairauksiin, väestötasolla on useampi vahva tutkimus, joka osoittaa, että antibiootit liittyvät suolistosairauksiin. Yhdessä systemaattisessa katsausartikkelissa, joka käsitti 8.748 potilasta, päädyttiin johtopäätökseen, että penisilliini, kefalosporiinit, metronidatsoli ja fluorokinolit ovat yleisimmin yhteydessä Crohnin tautiin, mutta ei koliittiin (Viite 2). Tämä katsaus kattaa hyvin monta olemassa olevaa väestötason tutkimusta. Yli 500.000 ihmisen tanskalais-aineiston avulla selvisi, että lapsuusajan antibioottikuurit olivat yhteydessä Crohnin tautiin, erityisesti jos kuureja oli ollut yli 7 (Viite 3). Toisaalta antibiootteja on tutkittu myös IBD:n hoidossa, ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Jotkut potilaat kokevat antibioottien vähentävän suoliston oireita, mutta toisaalta ongelmana on ollut antibioottiripulia aiheuttavan Clostridium difficile:n ylikasvu suolistossa (Viite 4).

Ravitsemus – olet mitä syöt. Tilastojen mukaan valmis- ja einesruokien ostaminen on lisääntynyt Suomessa 35 % viimeisten 10 vuoden aikana. Samaan aikaan suolistoa hellivien kuitupitoisten ruokien, kuten kaalien ja palkokasvien syöminen on vähentynyt radikaalisti. 30.000 ihmistä käsittävän Eurooppalaisen avulla tutkijat ovat osoittaneet, että ultraprosessoidut ruuat, kuten erilaiset leikkelemakkarat, einekset ja muut valmisruuat olivat yhteydessä tulehduksellisiin suolistosairauksiin (Viite 5). Ikävä kyllä kyseisessä aineistossa ei tutkittu suolistomikrobeja. Valmisruokien pahoja vaikutuksia mikrobistoon on kuitenkin tutkittu eläinkokeissa. Esimerkiski Amerikkalaistutkijoiden tekemissä kokeissa saatiin selkeitä viitteitä siitä, että yleisimmin valmis- ja einesruuissa käytettävät emulgointiaineet eli sakeutusaineet, karboksimetyyliselluloosa (E466) ja polysorbaatti-80 (E433) saivat aikaan epätasapainon mikrobien keskinäisissä suhteissa, aiheuttivat IBD:n ja lisäsivät myös riskiä suolisyövälle (Viite 6).

Hygieniahypoteesi. Kaupunkilaistuminen on johtanut siihen, että ei enää niin sanotusti möyritä mullassa ja altistuta ympäristön mikrobeille, minkä on viimeaikoina osoitettu olevan itse asiassa hyväksi terveydelle. Kodissa, jossa on eläimiä, on vähemmän astmaa aja allergioita, mihin osasyynä uskotaan olevan eläinten mikrobisto ja sen hyvät vaikutukset ihmisten mikrobistoon. Ollessani viime kuussa Puolassa tärkeässä kansainvälisessä kongressissa opin, että mikrobiston hyvinvoinnin kannalta ei kannata siivota liikaa. Naiset, levittäkää siis tätä ilosanomaa miehillenne  😀😀 Hygieniahypoteesin mukaan lialle sekä ympäristön mikrobeille ja antigeeneille altistumisen puute on tärkeä tekijä tulehduksellisten suolistosairauksien kehityksessä ja yleistyvyydessä (Viite 7).

MIKÄ AVUKSI?

Mullista ravintotottumuksesi? On jonkin verran tutkimuksia siitä, että FODMAP-dieetti eli tiettyjen hiilihydraattien ja hiilihydraattipitoisten ravintoaineiden välttäminen voi auttaa IBD:n oireisiin. Niistä voi lukea kansantajuisesti englanniksi uutisesta viitteessä 8. FODMAP:in toimiminen on kuitenkin todella yksilöllistä, mikä johtuu myös yksilöllisestä suolistomikrobiston koostumuksesta. Kuidun lisääminen on yleensä hyvä keino, varsinkin, jos on syönyt pitkään kuitu-köyhiä einesruokia. Kuituja kannattaa kuitenkin lisätä ruokavalioon pikkuhiljaa, etteivät ne saa aikaan ensin ei toivottuja vaikutuksia, kuten vatsan turpoamista. Ei toivotut vaikutukset johtuvat siitä, että suolisto ei ole tottunut pilkkomaan kuituja ja siihen totuttelu vie vähän aikaa.

Oma suosikkini IBS:n oireiden torjunnassa on ollut niin kutsuttu paleoliittinen ruokavalio. Paleoliittisella dieetillä viitataan siihen, mitä kautta aikojen syöty ennen modernia, teollistunutta aikakautta; tuoretta lihaa ilman niitä emulgointiaineita, marjoja, vihanneksia, jne. Näillä eväillä Tansaniassa elävän Hadza metsästäjäheimon mikrobisto on pysynyt tuhansien ja taas tuhansien vuosien ajan monimuotoisena ja heimo terveenä (Viite 9). Hadza-heimo on yksi viimeisistä metsästäjäheimoista maailmassa, joka ei ole kosketuksissa ulkomaailmasta tulevaan ravintoon. Tänä vuonna julkaistu tutkimus osoitti, että verrattuna terveellisenä pidettyyn välimeren ruokavalioon, ”nykyaikaistettu” paleoliittinen ruokavalio oli hyväksi suolistomikrobiston monimuotoisuudelle ja toiminnoille (Viite 10). Tutkijat kuitenkin kehottavat varovaisuuteen dieetin kanssa ennen kuin useammat pitkittäistutkimukset todistavat sen turvallisuuden pitkäaiakisessa käytössä. Käsitteen paleoliittisestä dieetistä toi tutuksi gastroenterologian (sisätautilääkäri) tohtori Walter L. Voegtlin, joka julkaisi kirjan Stone Age Diet. Sen toimivuudesta IBD:n hoidossa on ainakin yhden henkilön kokeita niin kuin itse tein itselleni (Viite 11). Tosin itse en ole omaa koettani julkaissut, mutta hyvin toimi, kun jätti kaiken ylimääräisen marinadin ja E-aineet ruuasta pois. Jos menee syömään yliopiston ruokalaan, tietää tulevansa kärsimään suolistokivuista sen jälkeen (Pahoittelut ruokalan työntekijöille...). Onneksi se on lyhytaikaista ja kun taas palaa itse tehtyyn ruokaan, suolisto kiittää.

Möyri mullassa! Tästä on vielä verrattain vähän tutkimuksia. Mutta esimerkiksi Helsingin yliopiston ja Tukholman Karoliinisen Instituutin tekemässä tutkimuksessa selvitettiin, voiko mullalle altistuminen vähentää hiirten allergista tulehdusta. Tutkimuksessa selvisi, että altistus mullalle muokkasi sekä hiirten suoliston mikrobiston koostumusta että suoliston tulehdusta ohjaavien geenien ilmentymistä (Viite 12). Pitkällä tähtäimellä altistuminen voisi siis mahdollisesti vähentää IBD:n riskiä tai oireita. THL:ssä on myös meneillään tutkimus, jossa viedään kaupunkikoteihin metsän multaa, ja tutkitaan, voiko multa muuttaa suolistomikrobistoa terveydelle suotuisammaksi. Odottelen innolla tuloksia tutkimuksesta, johon voi tutustua osoitteessa: https://thl.fi/fi/-/tutkijat-veivat-metsan-multaa-kaupunkikoteihin-voiko-kodin-mikrobistoa-muuttaa-terveytta-edistavaksi-

Seuraavan kerran sitten tietoa aiheesta: Antibioottien aiheuttama tuho ja probiootit – onko niistä hyötyä?

VIITTEET

1.  https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pikkulasten-antibioottikuureilla-huomattavia-seurauksia-suolistolle-erityisen-haitallista-alle-2-vuotiaille/5708864#gs.fkpwhb

2. Theochari NA, Stefanopoulos A, Mylonas KS, Economopoulos KP. Antibiotics exposure and risk of inflammatory bowel disease: a systematic review. Scand J Gastroenterol. 2018 Jan;53(1):1-7.

3. Hviid A, Svanström H, Frisch M. Antibiotic use and inflammatory bowel diseases in childhood. Gut. 2011 Jan;60(1):49-54.

4. Nitzan O, Elias M, Peretz A, Saliba W. Role of antibiotics for treatment of inflammatory bowel disease. World J Gastroenterol. 2016 Jan 21;22(3):1078-87.

5. Schnabel L, Buscail C, Sabate JM, Bouchoucha M, Kesse-Guyot E, Allès B, Touvier M, Monteiro CA, Hercberg S, Benamouzig R, Julia C. Association Between Ultra-Processed Food Consumption and Functional Gastrointestinal Disorders: Results From the French NutriNet-Santé Cohort. Am J Gastroenterol. 2018 Aug;113(8):1217-1228.

6. Chassaing B, Van de Wiele T, De Bodt J, Marzorati M, Gewirtz AT. Dietary emulsifiers directly alter human microbiota composition and gene expression ex vivo potentiating intestinal inflammation. Gut. 2017 Aug;66(8):1414-1427.

7. 7. Saidel-Odes L, Odes S. Hygiene hypothesis in inflammatory bowel disease. Ann Gastroenterol. 2014;27(3):189-190.

8. https://www.gutmicrobiotaforhealth.com/en/different-diets-different-effects-on-the-microbiota-similar-short-term-symptom-improvement-but-different-sustained-effects-in-ibs/

9. Schnorr SL, Candela M, Rampelli S, Centanni M, Consolandi C, Basaglia G, Turroni S, Biagi E, Peano C, Severgnini M, Fiori J, Gotti R, De Bellis G, Luiselli D, Brigidi P, Mabulla A, Marlowe F, Henry AG, Crittenden AN. Gut microbiome of the Hadza hunter-gatherers. Nat Commun. 2014 Apr 15;5:3654.

10. Barone M, Turroni S, Rampelli S, Soverini M, D'Amico F, Biagi E, Brigidi P, Troiani E, Candela M. Gut microbiome response to a modern Paleolithic diet in a Western lifestyle context. PLoS One. 2019 Aug 8;14(8):e0220619.

11.

12. Ottman N, Ruokolainen L, Suomalainen A, Sinkko H, Karisola P, Lehtimäki J, Lehto M, Hanski I, Alenius H, Fyhrquist N. Soil exposure modifies the gut microbiota and supports immune tolerance in a mouse model. J Allergy Clin Immunol. 2019 Mar;143(3):1198-1206.e12.

AUTTAAKO PROBIOOTTI ANTIBIOOTIN RUNTELEMAAN SUOLEEN? ONKO TERVEYSJOGURTEISTA APUA?

Tästä piti tulla edellisen blogin kolmas osa, mutta se meni vähän eri suuntaan kuin edelliset, joten se on nyt oma lukunsa.

Mitäs ne probiootit ovatkaan? Ne ovat niitä, joita me yleisesti kutsumme maitohappobakteereiksi. Niitä otetaan ulkomaan matkoille mukaan ennaltaehkäisemään ripulia ja neuvotaan syömään, kun saadaan apteekista antibioottikuuri. Suomessa näitä sisältävistä valmisteista tunnetaan ehkä parhaiten Gefilus ja Precosa. Oikeasti ja tieteellisesti probiootti on elävä, tutkitusti terveyttä edistävä mikrobi, joka lisää suolessa elävien hyvien mikrobien kasvua.

Mitä on terveysjogurtti – onko Gefilus sellainen? Jos muistatte yli 10 vuoden päähän, niin ruokakaupan hyllyillä myytiin kaikenkarvaisia elintarvikkeita, jotka ”alensivat kolesterolia”, ”tehostivat immuunijärjestelmää”, ”auttoivat alentamaan verensokeria”, ja niin edespäin. Mutta ei näitä nykyään taida näkyä, miksi? 2000-luvulla elintarvikkeissa mainostettavien terveysvaikutusten määritelmää kiristettiin lainsäädännöllisesti paljon ja nyt niiden terveysvaikutuksista pitää olla kliinistä eli lääketieteellistä näyttöä. Useat terveysvaikutteiset jogurtit olivat silloin jo luoneet melkoisen brändin ja niitä ostetaan edelleen samanlaisten vaikutusten toivossa, vaikka väittämät terveysvaikutuksista ovat häipyneet purkin kyljestä. Onko niistä sitten apua? Helppo vastaus on, että ei niistä varmaan haittaakaan ole. Gefiluksen osalta etsin tieteellisiä julkaisuja sisältävästä tietokannasta tutkimuksia, mutta löysin vain yhden, jossa tutkittavat nauttivat Gefilus-mehua. Siinä selvitettiin, istuutuuko Gefiluksen tärkeä ”ainesosa”, Lactobacillus rhamnosus GG (LGG) suun mikrobiston joukkoon, mutta näin ei käynyt (Viite 1). Jos tilanne on sama suolessa, voidaan olettaa, että syöty mikrobi ei sinne jää. Ja jos sillä on jotain hyviä vaikutuksia, niin vaikutukset liittynevät johonkin sen tuottamaan molekyyliin, ei itse mikrobiin. Suolen läpi kulkiessaan sillä voi kuitenkin olla ohimeneviä terveysvaikutuksia.

Itse LGG:n terveysvaikutuksia on jogurtista riippumatta tutkittu todella paljon. Joissakin tutkimuksissa se on kyennyt muun muassa vähentämään ylipainoa naisilla, mutta ei miehillä (Viite 2). Kuten olen jo aiemmin todennut, niin jokaisen ihmisen mikrobisto on yksilöllinen, ja ehkä sen vuoksi kaikki eivät reagoi samalla tavalla probiootteihin. Voivatkos kuitenkin LGG:a sisältävät jogurtit auttaa antibiootin aiheuttamaan ripuliin? Näin on osoitettu yhdessä lukemassani tutkimuksessa (Viite 3). Ja lisäksi yksi suomalaistutkimus osoitti, että vastasyntyneiden lasten saamien antibioottien, jotka vaikuttavat epäsuotuisasti lapsen kehitykseen, vaikutuksia suolistomikrobistoon saatiin osittain kumottua probioottivalmisteella, jossa oli myös LGG:a (Viite 4). Toki tämä viimeinen ei ollut jogurtti.

Apteekista antibiootteja, otanko probiootin kylkeen? Tässäpä pulma, mistä on hyvin eriäviä mielipiteitä ja tieteellisiä näyttöjä. On totta, että probiootit voivat auttaa varsinkin herkkävatsaisilla antibiootista johtuvasta ripulista toipumista. Eli ne ovat hyväksi. Monille ei kuitenkaan ripulia antibiootista tule, jolloin probiootit tuntuisivat vähän turhilta. Jos kuitenkin otan sen probiootin, mitä haittaa siitä voisi olla? Hyvin kärjistetty vertauskuva asiasta voisi mennä näin: kuvittele, että suurin osa maapallon ihmisistä pommitetaan kuoliaaksi ja jäljelle jää hajanaisia kansoja siellä täällä, jotka ovat väkiluvultaan pieniä. Jos sitten maapallolle istutetaan uusi hyvin runsaslukuinen kansa, niin eikö se kansa leviäisi kulovalkean lailla ja alkaisi ehkä dominoida? Tästä samasta ilmiöstä suolistossa voi seurata tapauksia, joista uutisoitiin jokin aika sitten. Suomessa yleisesti käytettävä Precosa, joka koostuu Saccharomyces boulardii-nimisestä probioottisesta hiivasta, aiheutti vaarallista hiivan ylikasvua (Uutinen, Viite 5). Tämän seurauksena kyseistä tuotetta ei saa enää markkinoida turistiripulin ehkäisemiseen. Maailmalla on ollut muitakin samankaltaisia tapauksia, joista voi lukea esimerkiksi yhdestä intialaistutkimuksesta (Viite 6). Toki kannattaa pitää mielessä, että nämä ovat vain ”keissejä”, ja yleisesti Precosa on turvallinen valmiste. Tutkimukset ovat osoittaneet sen ehkäisevän antibiootin jälkeisiä epäsuotuisia mikrobiston muutoksia ja ripulia (Viite 7). Saccharomyces boulardii:n kaltaisia ”keissejä” on raportoitu maitohappobakteereista tehdyistä valmisteista, erityisesti suolistosairauksista kärsivillä potilailla. Yhdellä koliittipotilaalla LGG:n nauttiminen aiheutti laktobasillien vaarallisen ylikasvun (Viite 8), joka voi myös saada vaaraa aikaiseksi siirtymällä verenkiertoon, kuten toisella potilaalla osoitettiin (Viite 9).

Kuuluisan Israelilaisen Weismann instituutin tutkijat selvittivät probioottien vaikutusta suoliston bakteerikantaan yhteensä 46 ihmisellä kahdessa eri artikkelissa. He jakoivat tutkittavat kolmeen eri ryhmään; 1) tutkittavat saivat probiootteja antibioottikuurin yhteydessä, 2) tutkittavat eivät saaneet probiootteja antibioottikuurin yhteydessä, ja 3) tutkittavat saivat antibioottikuurin yhteydessä heiltä itseltään tehdyn ulosteensiirteen, joka oli otettu ennen kuuria. Tutkijat havaitsivat, että probiootit eivät edistäneetkään suolistomikrobiston toipumista antibioottikuurista, mutta ne jotka saivat oman ulosteensiirteensä toipuivat nopeammin (Viite 10). Ehkä maailma menee joskus tulevaisuudessa tällaisiin hoitoihin!

VIITTEET

1. Yli-Knuuttila H, Snäll J, Kari K, Meurman JH. Colonization of Lactobacillus rhamnosus GG in the oral cavity. Oral Microbiol Immunol. 2006 Apr;21(2):129-31.

2. Sanchez M, Darimont C, Drapeau V, Emady-Azar S, Lepage M, Rezzonico E, Ngom-Bru C, Berger B, Philippe L, Ammon-Zuffrey C, Leone P, Chevrier G, St-Amand E, Marette A, Doré J, Tremblay A. Effect of Lactobacillus rhamnosus CGMCC1.3724 supplementation on weight loss and maintenance in obese men and women. Br J Nutr. 2014 Apr 28;111(8):1507-19.

3. Fox MJ, Ahuja KD, Robertson IK, Ball MJ, Eri RD. Can probiotic yogurt prevent diarrhoea in children on antibiotics? A double-blind, randomised, placebo-controlled study. BMJ Open. 2015 Jan 14;5(1):e006474.

4. Korpela K, Salonen A, Vepsäläinen O, Suomalainen M, Kolmeder C, Varjosalo M, Miettinen S, Kukkonen K, Savilahti E, Kuitunen M, de Vos WM. Probiotic supplementation restores normal microbiota composition and function in antibiotic-treated and in caesarean-born infants. Microbiome. 2018 Oct 16;6(1):182.

5. https://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2018/2018/vain-verkossa/saccharomyces-boulardii-laakevalmisteiden-kayttoa-on-rajattu-ja-varoituksia-lisatty

6. Roy U, Jessani LG, Rudramurthy SM, Gopalakrishnan R, Dutta S, Chakravarty C, Jillwin J, Chakrabarti A. Seven cases of Saccharomyces fungaemia related to use of probiotics. Mycoses. 2017 Jun;60(6):375-380.

7. Kabbani TA, Pallav K, Dowd SE, Villafuerte-Galvez J, Vanga RR, Castillo NE, Hansen J, Dennis M, Leffler DA, Kelly CP. Prospective randomized controlled study on the effects of Saccharomyces boulardii CNCM I-745 and amoxicillin-clavulanate or the combination on the gut microbiota of healthy volunteers. Gut Microbes. 2017 Jan 2;8(1):17-32.

8. Vahabnezhad E, Mochon AB, Wozniak LJ, Ziring DA. Lactobacillus bacteremia associated with probiotic use in a pediatric patient with ulcerative colitis. J Clin Gastroenterol. 2013 May-Jun;47(5):437-9.

9. Meini S, Laureano R, Fani L, Tascini C, Galano A, Antonelli A, Rossolini GM. Breakthrough Lactobacillus rhamnosus GG bacteremia associated with probiotic use in an adult patient with severe active ulcerative colitis: case report and review of the literature. Infection. 2015 Dec;43(6):777-81.

10. Suez J, Zmora N, Zilberman-Schapira G, Mor U, Dori-Bachash M, Bashiardes S, Zur M, Regev-Lehavi D, Ben-Zeev Brik R, Federici S, Horn M, Cohen Y, Moor AE, Zeevi D, Korem T, Kotler E, Harmelin A, Itzkovitz S, Maharshak N, Shibolet O, Pevsner-Fischer M, Shapiro H, Sharon I, Halpern Z, Segal E, Elinav E. Post-Antibiotic Gut Mucosal Microbiome Reconstitution Is Impaired by Probiotics and Improved by Autologous FMT. Cell. 2018 Sep 6;174(6):1406-1423.e16.

SUOLISTO VOI VAURIOITTAA TAI PARANTAA MAKSAA 

Satu Pekkala, 15.12.2019

Maailman terveysjärjestö arvioi, että maailmassa yli 1.9 miljardia täysikäistä ihmistä on lihavia. Tämän seurauksena aineenvaihdunnalliset sairaudet, kuten rasvamaksa ovat yleistyneet. Maksa on rasvoittunut silloin, kun yli 5 % maksasta on rasvaa. Suomessa munuais- ja maksaliitto arvioi, että jopa 1.000.000 ihmisellä on rasvamaksa (Viite 1). Toki luvussa ei ole eroteltu alkoholiperäistä ja ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa toisistaan. Ihmisellä voi olla alkoholiperäinen rasvamaksa, jos alkoholin kulutus on liiallista. Yläraja kulutukselle on 20g/päivä naisille ja 30 g/päivä miehille. Alkoholin aiheuttaman rasvamaksan voi tunnistaa määrittämällä veren transaminaasien (aspartaatti aminotransferaasi, AST ja alaniini aminotransferaasi, ALT) suhteita. Jos niiden suhde on > 2.0 U/L tai ALT on > 300 U/L, on melko varmasti kyseessä alkoholiperäinen rasvamaksa.

Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa taas johtuu usein huonoista elintavoista ja vyötärölihavuudesta, jonka rajana pidetään miehillä yli 102 cm ja naisilla yli 88 cm. Väestötasolla noin 90 %:lla vyötärölihavista on rasvamaksa usein tietämättään. Aika pelottavaa, eikö? Rasvamaksan ja siihen liittyvän vyötärölihavuuden hoitoon ei tällä hetkellä ole pysyviä keinoja, mutta ne ovat vakava terveysriski, joka voi johtaa tyypin 2 diabetekseen tai toisinpäin (Viite 2).

Suoliston mikrobien koostumus ja niiden tuottamat aineenvaihduntatuotteet on liitetty maksan rasvoittumiseen. Suolen seinämän hiussuonet yhtyvät porttilaskimoon, joka kuljettaa veren maksan hiussuoniin. Siten suolistosta on suora yhteys maksaan. Porttilaskimoveri sisältääkin suolistosta imeytyneitä ravintoaineita ja kuona-aineita, joita maksa edelleen käsittelee. Maksan porttilaskimojärjestelmän merkitys on siinä, että suoliston hiussuoniverkossa kiertänyt veri tulee suoraan maksan käsiteltäväksi ennen kuin se pääsee yleiseen verenkiertoon. Näin maksa tekee vaarattomaksi useita suolistosta tulevia mahdollisisesti harmillisia aineita ennenkuin muu elimistö altistuisi niille. Voi siis vaan kuvitella haittoja, jotka syntyisivät siitä, että maksa ei toimi normaalisti!

Tieto siitä, että suolistomikrobisto on yhteydessä maksan rasvoittumiseen, on luonut toivoa niiden käytöstä maksan parantamisessa (Viite 3). Monien maitohappobakteerien, kuten laktobasillien ja bifidobakteerien on osoitettu parantavan rasvamaksaa eläinkokeissa. Yksi kliininen koe, jossa tutkittavat nauttivat Bifidobakteeri breve B-3:a ei kuitenkaan ollut tuloksellinen, eikä myöskään muutoksia maksan terveyteen liittyvissä veriarvoissa havaittu (Viite 4). Sitä vastoin muun muassa Bifidobakteeri longum:in nauttiminen yhdessä ravintokuitujen kanssa on kyennyt vähentämään maksan rasvaisuutta ja parantamaan kehon insuliiniherkkyyttä (Viite 5). Meidän oma tutkimusryhmämme on havainnut, että yhden terveydelle hyödyllisen suolistomikrobin, Faecalibacterium prausnitzii:n määrä oli alhaisempi tutkittavilla, joilla oli rasvamaksa (Viite 6). Samankaltaisia tutkimustuloksia ovat esittäneet muutkin tutkijat maailmalla (Viite 7). Jos muistatte, kirjoitin tästä mikrobista koliitin eli haavaisen paksusuolen yhteydessä. Sen tuottaman molekyylin avulla pystyttiin eläinkokeessa parantamaan tautia. Kun annostilimme tätä mikrobia suun kautta hiirille, joille samalla oli aiheutettu rasvamaksa, mikrobi ehkäisi sairauden (Viite 8). Tällä Faecalibacterium prausnitzii:lla tuntuu siis olevan paljon hyviä, ihmistä hyödyttäviä toimintoja. Periaatteessa voisi siis olla mahdollista käyttää kyseistä mikrobia rasvamaksan hoidossa. Ikävä kyllä, “terapeuttisia” mikrobeja ei kuitenkaan välttämättä hyväksytä ihmisten hoitomuotona, tai ainakin tie siihen on pitkä ja kivinen. Sen vuoksi onkin tärkeää löytää luonnollisia, esimerkiksi ravitsemukseen pohjautuvia keinoja, joiden avulla niiden määrää lisätään suolistossa. Useat tällaiset hyvät mikrobit tykkäävät käyttää ruokanaan ravinnon kuituja. Omassa tutkimuksessamme olemmekin nyt saaneet selville, että Faecalibacterium prausnitzii:n kasvu lisääntyi, kun sille annettiin ravinnon mukana tiettyä luonnollista kuitua. Kun kuitua syötettiin 12 viikon ajan laboratoriossa rotille, joille oli aiheutettu rasvamaksa, niiden maksan rasvan määrä väheni ja energia-aineenvaihdunta parani. Olemmekin aloittamassa uutta tutkimusta, jossa pyritään hoitamaan ihmisten rasvamaksaa vaikuttamalla kuidun avulla Faecalibacterium prausnitzii:n määrään suolistossa. Voit lukea lisää tutkimuksesta lähipäivinä blogissani ilmestyvästä tutkimustiedotteesta, ja halutessasi kysyä mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen.

VIITTEET:

1. A. Kotronen, H. Yki-Jarvinen, S. Mannisto, L. Saarikoski, E. Korpi-Hyovalti, H. Oksa, J. Saltevo, T. Saaristo, J. Sundvall, J. Tuomilehto, and M. Peltonen, Non-alcoholic and alcoholic fatty liver disease - two diseases of affluence associated with the metabolic syndrome and type 2 diabetes: the FIN-D2D survey. BMC Public Health 10 (2010) 237.

2. A. Takaki, D. Kawai, and K. Yamamoto, Molecular mechanisms and new treatment strategies for non-alcoholic steatohepatitis (NASH). Int J Mol Sci 15 (2014) 7352-79.

3. Z.M. Younossi, M.J. Reyes, A. Mishra, R. Mehta, and L. Henry, Systematic review with meta-analysis: non-alcoholic steatohepatitis - a case for personalised treatment based on pathogenic targets. Alimentary pharmacology & therapeutics 39 (2014) 3-14.

4. Minami J, Kondo S, Yanagisawa N, Odamaki T, Xiao JZ, Abe F, Nakajima S, et al. Oral administration of Bifidobacterium breve B-3 modifies metabolic functions in adults with obese tendencies in a randomised controlled trial. J Nutr Sci 2015;4:e17.

5. Malaguarnera M, Vacante M, Antic T, Giordano M, Chisari G, Acquaviva R, Mastrojeni S, et al. Bifidobacterium longum with fructo-oligosaccharides in patients with non alcoholic steatohepatitis. Dig Dis Sci 2012;57:545-553.

6. E. Munukka, S. Pekkala, P. Wiklund, O. Rasool, R. Borra, L. Kong, X. Ojanen, S.M. Cheng, C. Roos, S. Tuomela, M. Alen, R. Lahesmaa, and S. Cheng, Gut-adipose tissue axis in hepatic fat accumulation in humans. J Hepatol 61 (2014) 132-8.

7. Wong VW, Tse CH, Lam TT, Wong GL, Chim AM, Chu WC, Yeung DK, et al. Molecular characterization of the fecal microbiota in patients with nonalcoholic steatohepatitis--a longitudinal study. PLoS One 2013;8:e62885.

8. E. Munukka, A. Rintala, R. Toivonen, M. Nylund, B. Yang, A. Takanen, A. Hanninen, J. Vuopio, P. Huovinen, S. Jalkanen, and S. Pekkala, Faecalibacterium prausnitzii treatment improves hepatic health and reduces adipose tissue inflammation in high-fat fed mice. ISME J. (2017) 11:1667–1679.

ISTUMATYÖ VOI LISÄTÄ UMMETUSTA - MIKÄ AVUKSI?

Omilla pienillä teoilla voi edesauttaa ruuansulatusta ja siten välttää esimerkiksi vatsakipuja, närästystä ja ummetusta. Yksi toimiva keino vähentää ruuansulatuksessa muodostuvia kaasuja ja muita häiriöitä, on syödä esimerkiksi niin sanotusti ajatuksella (mindful eating). Tällä tarkoitan sitä, että istutaan rauhassa alas syömään, laitetaan puhelin, televisio ja muut ärsykkeet pois sekä keskitytään ajattelemaan jokaista pureskeltavaa ruokapalasta. Lisäksi keskitytään syömisen aikana kiinnittämään huomiota siihen, miltä ruoka näyttää, tuoksuu ja maistuu. Vaikka voi tuntua hassulta, niin tutkimukset ovat oikeasti osoittaneet, että mindful syöminen voi parantaa ärtyvän paksusuolen oireyhtymästä kärsivien ruuansulatusongelmia ja suolisto-oireita.

Jos kärsii ummetuksesta, sen hoitoon voi kokeilla luonnollisia laksatiiveja, joiden pitäisi lisätä ulostemassan kulkua suolessa. Marjoista mustikat, mansikat ja karhunvatukat ovat kaikkein kuitupitoisimpia ja siten kuitupitoisina edesauttavat ruuansulatusta. Vaikka palkokasvien syömisen kääntöpuolena voi monilla lisääntyä kaasun muodostus suolessa eli kansantajuisesti piereskely, ovat palkokasvit kuitenkin erityisen hyviä kuidun lähteitä. Kahvikupillinen linssejä, kikherneitä tai papuja voi sisältää jopa viisitoista grammaa kuitua! Kokeile ummetuksen tueksi linssikeittoa chorizomakkaran kera. Pellavansiemenet voivat helpottaa sekä ummetusta että ripulia. Sen lisäksi niissä on paljon sydämen ja verisuonien toimintaa tukevia, hyviä omega 3 rasvahappoja. Vihreälehtiset kasvit kuten pinaatti sekä kaali ovat kuitupitoisia ja voivat edesauttaa monin tavoin suoliston toimintaa.

Omenissa on paljon pektiini nimistä kuitua, joka toimii luonnollisena laksatiivina. Muutamissa tutkimuksissa on osoitettu, että oliiviöljy vauhdittaa suolen toimintaa, osaltaan siksi, että se toimii vähän niin kuin liukasteena ulostemassalle. Koska oliiviöljyllä on lukuisia muitakin terveysvaikutuksia, kannattaa sitä suosia omassa keittiössään, erityisesti jos kärsii ummetuksesta. Monet ihmiset kokevat, että kahvin juonti vauhdittaa vessaan lähtöä. Se johtuu siitä, että kahvi lisää gastriinin eritystä mahalaukusta. Gastriini on ruuansulatushormoni, joka edistää suolahapon eritystä mahanesteeseen ja sitä kautta nopeuttaa ruuan hajoamista. Terveystuotteina myytävät chian siemenet ovat hyvin kuitupitoisia, eivätkä ne pilkkoudu suolistossa vaan imevät itseensä nestettä lisäten ulostemassaa ja siten vähentävät ummetusta. Kaksikymmentäkahdeksan grammaa chian siemeniä voi sisältää jopa yksitoista grammaa kuitua. Niitä voi helposti lisätä ihan kaikkiin ruokiin, kunhan vaan muistaa esiturvottaa siemenet. Ehdottoman hyvä keino ruuansulatuksen edistämiseen on myös liikunta, joka lisää suolen liikkuvuutta ja siten nopeuttaa ruuan kulkua ja sulatusta suolistossa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että päivittäinen kolmenkymmenen minuutin kävely vähentää ummetusta. Sen lisäksi liikunta vaikuttaa suotuisasti suolistomme asukkeihin!

6/18 DIEETTI; JOJOILEVA PAINO JA SUOLITON HYVINVOINTI

Iltalehdessä oli uutinen siitä, kuinka Mikrobiologian Professori Pentti Huovinen (suurenmoinen tutkija ja kollega) oli hyötynyt 6/18 dieetistä ja kertoi voivansa paremmin ja suolistonsa toimivan paremmin. Uutinen oli minusta hämäävä, koska samanaikaisesti Pentti kertoi alkaneensa syödä enemmän vihanneksia, joita ei ennen juurikaan syönyt. Kuitupitoisten vihannesten terveysvaikutusten puolestapuhujana päätin tutkia asiaa enemmän ja selvittää mitä tieteellisesti tiedetään 6/18 paastosta ja suoliston hyvinvoinnista vai johtuiko Pentin hyväolo kuitenkin kuitujen lisääntymisestä.

Tässä muuten linkki Iltalehden juttuun: https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/324822f1-1953-4f5e-844a-2a5790ec42bc.

Kun kaikki päivän aikana syödyt ravintoaineet ovat imeytyneet ohutsuolesta, sulamaton ruokamassa kulkeutuu paksusuoleen. Massa koostuu enimmäkseen sulamattomista kuiduista ja hiilihydraateista, joista paksusuolessa elävät hyvät suolistomikrobit tykkäävät ”syödä” oman osansa. Mikrobit kasaantuvat sankoin joukoin, mutta lähes sulassa sovussa kuluttamaan paksusuoleen saapuvaa kuitumassaa. Mutta olisiko niiden hyvinvoinnin kannalta tosiaan tärkeää ”pätkäpaastota” eli päästää massaa sinne säännöstellen?

On osoitettu aika luotettavasti, että pätkäpaastoaminen voi auttaa laskemaan verenpainetta ja pudottamaan painoa eli se voisi olla hyväksi kansanterveydellisten sairauksien hoidon tukena. Tällaisia paastodieettejä ovat esimerkiksi 8/16, jossa paastotaan kuudentoista tunnin ajan ja syödään kahdeksan tunnin ajan vuorokaudessa. Iltalehden uutisoinnin takia ja terveyshyötyjen tunnistamisen takia halusin nyt etsiä ja kertoa tieteellistä näyttöä sen vaikutuksesta suoliston hyvinvointiin.

Yllätys oli, että loppujen lopuksi ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on äärimmäisen vähän. Tieteellisesti paastoa on tutkittu lähinnä ylipainoisilla ihmisillä, eikä ole selvää onko paastoaminen hyväksi normaalipainoisille ihmisille. Useat paastotutkimukset on myös tehty Ramadania suorittavilla muslimeilla, mikä rajoittaa tietenkin tukimuksen tiettyyn maantiteteellisen sijainnin tai etnisyyden mukaan. Lisäksi suurin osa paaston terveyshyötyihin liittyvistä tutkimustuloksista tulee eläimillä tehdyistä tutkimuksista. Joka tapauksessa, kun eläinkokeissa hiiret on laitettu osittaiselle paastolle, on niiden elinikä lisääntynyt joidenkin tutkimusten mukaan jopa kolmekymmentä prosenttia. Paasto on myös aikuttanut tulehdusta laskevasti niiden suolistoon. Sen lisäksi pätkäpaastojen on osoitettu suojaavan ihmisten suolistoa stressin haittavaikutuksilta ja edesauttavan bakteeri-infektioiden torjumisessa. Mutta tämä koskee vain paastoja, jossa tutkittavat syövät viiden päivän ajan viikossa ja paastoavat kaksi päivää. Tällainen paasto vähensi myös sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, joka oli edelleen yhteydessä suotuisiin muutoksiin suolistomikrobistossa.

Olisi kuitenkin fysiologisesti helppoa ymmärtää, että 6/18 paasto voisi tehostaa ruuansulatusta ja siten olla hyödyksi suolistolle. Vuorokausirytmi nimittäin säätelee monia suoliston toimintoja samoin kuin tietysti muitakin kehon toimintoja. Tiedetään, että vatsalaukku tyhjenee ja veri kiertää suolistossa aktiivisemmin päiväsaikaan kuin yöaikaan, jolloin myös ohutsuolesta saapuu vielä sisältöä paksusuolen ahkeran mikrobiyhteisön käyttöön. 6/18 paasto voisi näiden seikkojen takia tukea hyvää ruuansulatusta ja siten edelleen suoliston hyvinvointia, ja mahdollisesti myös parempaa unirytmiä. En kuitenkaan löytänyt aiheesta luotettavia ja ajatuksiani tukevia ihmistutkimuksia. Joka tapauksessa, ihmisten omakohtaisten kokemusten mukaan (joita terveyteen liittyviltä nettisivustoilta löytyy) pätkäpaastoaminen saa aikaan energisemmän olon päiväsaikaan ja paremman yöunen. Tarvitaan siis lisää tieteellisiä tutkimuksia omakohtaisten väittämien lisäksi 6/18 dieetin terveyshyödyistä.

Vaikka 16/8 diettiä/paastoa ei voidakaan pitää pikadieettinä, ajattelin myös sivuta pikadieettejä, koska ne ovat niin yleisiä. Pikadieettejä usein painonhallinnassa kokeilleet tietävät, että tuloksena voi olla niin kutsuttu jojoileva paino. Mistä tämä voisi johtua? Luin erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen tästä aiheesta, jossa Weismann instituutin tutkijat halusivat mallintaa tällaista ihmisten toimintatapaa eläinkokeessa. Kuvastaakseen ”huonoa länsimaista ruokavaliota”, Israelilaiset tiedemiehet laittoivat laboratoriohiiret ensin neljäksi viikoksi hyvin rasvaiselle ruokavaliolle, jolloin ne odotetusti lihoivat. Painon nousun lisäksi rasvainen ruokavalio vähensi suolistomikrobien monimuotoisuutta neljän viikon jälkeen. Ajatellaan siis, että monimuotoinen mikrobisto on hyvän terveyden merkki. Sen jälkeen ruokavalion rasvan määrä laskettiin hyvin vähäiseksi neljäksi viikoksi, jolloin hiiret laihtuivat alkupainoonsa, mutta siihen meni kauemman aikaa kuin lihomiseen. Lisäksi suolistomikrobiston toipuminen ennalleen kesti viisi kertaa kauemmin kuin sen muutos huonon ruokavalion seurauksena. Tämän jälkeen hiirille annettiin sama aika uudestaan rasvaista ruokaa ja sitten taas rasvatonta, jonka oli tarkoitus kuvasta pikadieettailua. Hiiret lihoivat taas uudemman kerran rasvaa syödessään, mutta nyt ne eivät enää menettäneetkään painoa ”pikapaaston” eli rasvattomaan ruokaan siirtymisen seurauksena. Tämä johtui tutkijoiden mukaan siitä, että toisella dieettikerralla suolistomikrobisto ei enää palautunut ennalleen. Mikrobiston roolia tässä ilmiössä todistettiin edelleen siirtämällä pikadieetin kokeneen ja siis jojo-painoisen hiiren sekä normaalisti syöneen hiiren ulostetta mikrobittomille hiirille. Pikadieetin läpikäyneiden hiirten uloste sai aikaan nopean painon nousun verrattuna normaaliryhmään. Tämä on tietysti vain yksi, mutta erittäin laadukas, arvostetussa Nature-lehdessä julkaistu tutkimus, joka osoittaa, että mikrobisto tavallaan suuttuu tuollaisista radikaaleista dieeteistä.

Eli kyllä tosi asiassa päivittäinen kokonaisvaltainen hyvä ravitsemus ja siitä huolta pitäminen on se kaikkein tärkein niin suoliston hyvinvoinnin kuin painonhallinnankin kannalta.

Jos janoaa lisää lukemista, niin esimerkiksi näistä kahdesta artikkelista voi lukea paastoista:

Li, L., Su, Y., Li, F. et al. The effects of daily fasting hours on shaping gut microbiota in mice. BMC Microbiol 20, 65 (2020). https://doi.org/10.1186/s12866-020-01754-2

Yi Guo, Shiyun Luo, Yongxin Ye, Songping Yin, Jiahua Fan, Min Xia, Intermittent Fasting Improves Cardiometabolic Risk Factors and Alters Gut Microbiota in Metabolic Syndrome Patients, The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, Volume 106, Issue 1, January 2021, Pages 64–79, https://doi.org/10.1210/clinem/dgaa644

Blogi 10. KESÄ – MITEN PIDÄN HUOLTA HYVINVOINNISTANI JA SUOLISTOSTANI?

Kesä on elämäntapojen kannalta epäsäännöllistä aikaa ja se näkyy monesti suolistonkin oireiluna. Voi olla ummetusta tai ripulia, ja ärtyvän paksusuolen oireyhtymästä (irritable bowel syndrome, IBS) kärsivillä kesä voi näkyä oireiden lisääntymisenä. Se onkin jännä seikka, koska kesällä lomailtaessa stressi ja uniongelmat kuitenkin vähenevät, ja nehän ovat joko oireyhtymän oireita tai syitä, monesti myös sekä että. Siksi aloin miettiä, että on tärkeää kirjoittaa oikeanlaisesta syömisestä, jotta suolistokin nauttii kesästä, eikä IBS:s ta kärsiville, sekä muillekin, tule niin paljon oireita. Ja sitä kautta sitten ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin palatakseen levänneenä ja hyvinvoivana töihin  Joka tapauksessa, kesä tai ei, niin nämä neuvoni pätevät suoliston hyvinvoinnin kannalta ihan jokapäiväiseen elämään. Kirjoitan tämän blogin kuitenkin erään rakkaan ystäväni pyynnöstä, jonka ystävällä on suoliston ongelmia. Toivottavasti tämä auttaa häntä (ja monia muita) syömään paremmin ja pääsemään eroon oireistaan. Jaathan ajatuksesi minun kanssani? Mitä syödään mökillä tai muuten kesänvietossa aamupalaksi? Hyvin monesti munat ja pekoni ovat herkullinen, nopea ja helppo vaihtoehto. Kaikkihan me tiedämme, että liika pekoni ei ole hyväksi rasvaisuutensa takia esimerkiksi sydän- ja verisuontitauteja ajatellen. Mutta tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että IBS:sta kärsivillä ihmisillä on enemmän sianlihaan reagoivia vasta-aineita, kuin muilla ihmisillä. Eli heillä kyseiset vasta-aineet toimisivat tulehdusta välittävinä tekijöinä pahentaen IBS:n oireita. IBS-oireisten kannattaisi siis tämän perusteella välttää pekonia. Miten sitten voisi korvata pekonin aamupalana? Perinteinen leipä, juusto ja makkara on helppo aamupala. Mutta monilla ihmisillä leivän gluteeni aiheuttaa ongelmia. Lisäksi tiedetään tieteellisten tutkimusten perusteella, että prosessoidut leikkeleet eivät ole terveellisiä. Noin kolmekymmentä tuhatta ihmistä käsittävän eurooppalaisen aineiston avulla tutkijat osoittivat, että ultraprosessoidut ruuat, kuten erilaiset leikkelemakkarat, einekset ja muut valmisruuat, olivat yhteydessä tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyyteen. Valmisruokien negatiivisia vaikutuksia suolistomikrobistoon on tutkittu myös eläinkokeissa. Esimerkiksi yhdessä amerikkalaisessa tutkimuksessa saatiin selkeitä viitteitä siitä, että yleisimmin valmis- ja einesruuissa käytettävät emulgointiaineet eli sakeutusaineet karboksimetyyliselluloosa (E466) ja polysorbaatti-80 (E433) saivat aikaan suolistossa epätasapainon mikrobien keskinäisissä suhteissa, aiheuttivat ärtyvän paksusuolen taudin ja lisäsivät myös riskiä suolistosyövälle. Vaikka ihmisaineistoissa onkin vaikeaa tutkia tarkkoja syy-seuraussuhteita, mielestäni näiden eläinkokeiden ja ym. ihmisaineiston perusteella olisi terveyden kannalta suositeltavaa välttää valmisruokia ja lisäaineita. Myös omakohtainen kokemukseni on, että ne pahentavat IBS:n oireita. Siksi alla kirjoitankin, kuinka välttää niitä tai korvata ne. Liittyen mökkiaamupalaan, mitäpä jos korvaisi leikkeleitä tuoreella salaatinlehdellä, kurkulla ja tomaatilla? Niiden ravintoarvokin on terveellisempi kuin leikkeleiden. Maistuvatko ne puulta? Mitä, jos laittaisi päälle hieman valkosipulijauhetta, jolla on tiedettyjä antioksidanttisia vaikutuksia, mikä tarkoittaa, että se voi vähentää elimistössä terveydelle haitallisia hapettumisreaktioita. Se varmasti lisää makua, ja jos ei pidä valkosipulista, niin pieni määrä herbamarea ei sisällä liikaa suolaa, mutta tuo hyvän maun. Ainiin, unohtui vielä se gluteenin yliherkkyys. Helppo ratkaisu: ostaa gluteenittomia leipiä. Kannattaa kuitenkin niitä ostaessa ottaa huomioon, että kaupassa myytävät gluteenittomat tuotteet eivät useinkaan ole terveellisiä, koska ne ovat monesti myös rasva- ja sokeripommeja. Niihin on lisätty makua ylimääräisen rasvan ja sokerin avulla, koska gluteenin poistaminen tekee ne muuten mauttomiksi. Minun ehdotukseni olisikin valmistaa gluteeniton leipä kotona ennen kesälomareissua vaikkapa alla olevan reseptin avulla. Muutenkin, jos viljatuotteet aiheuttavat häiritseviä suolisto-oireita, voi leipien ja muun ruuan teossa helposti vaihtaa ne korvaaviin jauhoihin, joita ovat tattarijauhot, chiajauhot, hirssijauhot, maissijauhot, perunakuitu tai psylliumkuitujauhot. Jatkan reseptin jälkeen muusta tärkeästä asiasta. GLUTEENITTOMAT SÄMPYLÄT Raaka-aineet 5 dl maitoa 25 gr hiivaa 1-2 tl suolaa 1 rkl psylliumia 1 dl sokerijuurikaskuitua (Fibrex) 2 dl tattarihiutaleita 1 dl kuivattuja puolukoita tai auringonkukan siemeniä ¾ dl rypsi- tai oliiviöljyä noin 9 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta Valmistusohje 1. Murenna kädenlämpöiseen maitoon hiiva ja vatkaa joukkoon suola, psyllium ja sokerijuurikaskuitu. Anna seoksen turvota 10 minuuttia. 2. Sekoita joukkoon tattarihiutaleet, kuivatut puolukat tai siemenet, rypsi- tai oliiviöljy ja jauhoseos. 3. Muotoile taikinasta heti gluteenittomien jauhojen avulla soikeita sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota peitettynä 30 minuuttia. 4. Paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Hienoa, kesäloman aamupala on nyt tehty suolistoystävälliseksi ja terveelliseksi. Tulee lounaan aika. Kuten jo yllä mainitsin, IBS:sta kärsivien ongelmaksi koituvat marinoidut lihat, koska niissä on vähintään kolme lisäainetta säilyvyyden parantamiseksi. Haastateltuani lihatiskin pitäjiä laajasti Keski-Suomen alueella sain selville, että myös heidän marinoiduissa lihoissaan näitä on useita eli nekin voivat koitua ongelmaksi suoliston hyvinvoinnille. Miten tästä sitten päästäisiin yli? Minä ainakin teen marinadin itse, vaikka se teettää noin viisi minuuttia ylimääräistä työtä. Sen jälkeen IBS oireet ovat vähentyneet, ja mielestäni sille on yllä antamani tieteellinen selityskin. Pohjaksi tietenkin on hyvä laittaa oliiviöljy, joka on yksi tärkeimmistä Välimeren dieetin osasista. Jos oliiviöljy ei jostain syystä maistu, niin rypsi- tai rapsiöljy on paras ja terveellisin vastine. Tieteelliset havainnot Välimeren ruokavaliosta ja sen terveysvaikutuksista juontavat juurensa kreikkalaisen Rockefeller-säätiön tekemiin tutkimuksiin. Epidemiologi Lelan Albaugh teki suuren tutkimuksen kreetalaisissa kotitalouksissa liittyen niiden ruokatottumuksiin ja lääketieteellisiin seikkoihin. Albaughin 1950-luvulla julkaisema tutkimus osoitti, että Välimerellä nautittava kasvisruokavalio ja oliiviöljy olivat yhteydessä erityisesti pitkään ikään. Oliiviöljyn lisäksi marinadiin makua tuomaan kannattaa puristaa muutama valkosipulin kynsi, joiden terveysvaikutuksista kirjoitin jo yllä. Sen lisäksi käyttöön maun mukaan kaikki ihanat terveyttä edistävät mausteet ja yrtit. Yleisesti ottaen niillä on osoitettu olevan muun muassa haitallisten mikrobien kasvua vähentäviä vaikutuksia ja tulehdusta hillitseviä vaikutuksia. Tämä johtuu osaksi siitä, että yrtit sisältävät useita erilaisia antioksidantteja. Basilika, yksi vanhimmista tunnetuista yrteistä, voi vähentää kaasujen muodostusta suolistossa ja vatsan kramppaamista, mikä on yleistä IBS:sta kärsivillä. Rosmariinilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia ja sen on osoitettu lisäävän muun muassa hyvien laktobasillien määrää suolistossa eli sekin voisi olla suotuisa yrtti suoliston ongelmista kärsiville. Noiden yllämainittujen lisäksi kaupasta ostettavat Provencalen yrttisekoitus ja Valkosipulinen yrttimauste ovat täysin luonnollisia ja niissä ei ole lisäaineita sekä ne sisältävät useimpia terveysvaikutteisia yrttejä. Vaikka voisi kuvitella toisin, myös chili kohtuullisesti lisättynä marinadiin on hyväksi suoliston toiminnalle. Samoin suosittelen savustettua paprikajauhetta. Lounaan marinadi on nyt valmistettu ja suosittelisin laittamaan sen kanaan. Kuten yllä kirjoitin, sianliha, mutta myös naudanliha voi pahentaa IBS:n oireita. Ja tieteellisten tutkimusten perusteella punainen liha on sydämen ja verisuonten terveyden kannalta haitallisempaa. Yleisellä tasolla ravitsemuksessa on hyvä ymmärtää, että erityyppiset rasvat vaikuttavat eri tavoin terveyteen. Terveydelle erityisen haitallisia ovat tyydyttyneet kovat rasvat. Niitä on etenkin maitorasvassa eli voissa, juustossa, rasvaisessa maidossa ja muissa rasvaisissa maitovalmisteissa sekä rasvaisessa punaisessa lihassa, makkaroissa ja useissa leivonnaisissa. Runsas kovien rasvojen nauttiminen lisää veren kolesterolipitoisuutta, erityisesti pahan LDL-kolesterolin pitoisuutta veressä. Vaikka virallista suositusta ei ole olemassa, n-6-rasvahappoja eli omega-6-rasvahappoja olisi hyvä saada samassa suhteessa n-3-rasvahappojen eli omega-3-rasvahappojen määrään. Syynä vääristyneeseen suhteeseen on yleisesti ottaen liian runsas rasvaisen punaisen lihan, rasvaisten leikkeleiden ja rasvaisten levitteiden, kuten voin käyttö suhteessa rasvaisen kalan syöntiin (kalarasvan n-3:n saantiin). Eli lihan sijaan, niin usein kuin lompakko sen sallii, kannattaisi suosia kalaa  Mitä sitten kannattaisi laittaa terveellisen lounaaksi syötävän kalan/lihan kanssa? Kaikki vihreät vihannekset ovat suoliston hyvinvoinnin kannalta suositeltavia, koska niissä on paljon kuitua. Ja kuitu taas toimii kaikkien hyvien, terveyttä edistävien bakteerien ruokana, jolloin niiden määrä suolistossa lisääntyy, kun niitä ruokitaan kuidulla. Hmm.. mitä ovat ne vihreät kasvikset? Esimerkiksi parsa, parsakaali, pinaatti, lehtikaali, kesäkurpitsa. Mitä on lehtikaali? Lehtikaali on ns. superfood, jolla on todella hyvät ravintoarvot. Lehtikaalista tulee kerrassaan mahtavaa ja rapeaa, kun sen tekee grillissä parilalla tai pannulla hellalla oliiviöljyn ja valkosipulin kera. Ripaus suolaa päälle. Ja suolisto kiittää siitä. Tympivätkö kasvikset muuten, miksei niistä tekisi maistuvia nyyttejä? Marinadin ainekset mainitsin jo yllä, mutta itse pilkkoisin sipulia, valkosipulia, parsaa, paprikaa ja herkkusieniä sekä sotkisin ne marinadiin. Jos haluaa lisäsilauksen, voi joukkoon hienontaa kanapekonia. Sitten vaan liraus punaviiniä joukkoon ja miedolla lämmöllä folion sisään kypsymään. Korostan, että liraus. Arvioidaan, että miljardi ihmistä maailmassa käyttää alkoholia päivittäin ja että seitsemälläkymmenellä miljoonalla ihmisellä on alkoholiongelma. Runsas alkoholinkulutus vaikuttaa suoraan heikentävästi suoliston pintakerroksen solukon kuntoon, suolistomikrobien tasapainoiseen koostumukseen ja suoliston puolustusmekanismeihin. Kuitenkin, kohtuullinen määrä punaviiniä näyttäisi tieteellisen tiedon perusteella olevan hyväksi koko kehon ja suoliston terveydelle. Takaisin vihannesnyytteihin, lopussa voi höystää aurajuustohiukkasilla, jotka ovat laktoosittomia. IBS:sta kärsivillä kun laktoosikin monesti haittaa, ja kun ei laita liikaa niin kalorikint pysyvät kasassa. Voisiko kesäkurpitsankin laittaa kesägrilliin ja laittaa päälle ihan vähän valkosipulijauhetta, chilijauhetta ja suolaa? Kuten yllä mainitsin valkosipulilla ja chilillä on suolistoon hyviä vaikutuksia ja kesäkurpitsa on kuitupitoista. Ja nyt vaan puhun kesän grillaamisesta, mutta kaiken saman voi tehdä pannulla kotihellalla. Suosittelen lämpimästi jokaiselle päivälle. Lounas on syöty ja kuuma päivä on takana. Ei ole kova nälkä, mutta suoliston hyvinvoinnin kannalta säännöllinen ruokailu on tärkeää. Mitä tekisin illalla? Itse kuumassa mökillä monesti suosin vain vihannesten dippaamista. Hyvinä vihanneksina toimivat porkkanat, kukkakaali, kurkku ja paprika. Olen tarkkaillut valmiita dippiaineita, ja niissä ei ole lisäaineita. Silti suosikkini on (ja suolisto kiittää) laktoositon kevyt kermaviili, puristettu valkosipuli ja aurajuustohiutaleet. Jos kuitenkin haluaa jotain vähän ruokaisampaa, niin jätän tuohon alle hyvän, terveellisen ja suolistoystävällisen munakasreseptin. Kiitos, jos jaksoit lukea koko blogitekstin! PARSA-VUOHENJUUSTOMUNAKAS Ainekset 5 kpl kanamunia 1 kpl pieni porkkana 1 kpl lehtikaali 4 kpl parsaa vuohenjuustoa korianteria tai rosmariinia suolaa pippuria valkosipulijauhetta Valmistus Vatkaa kanamunat kuohkeiksi. Voit myös lisätä tilkan vettä. Mausta munaseos suolalla, pippurilla ja valkosipulijauheella. Paista parsoja oliiviöljyssä pannulla, niin että ne pehmenevät hieman. Älä ylikypsennä, koska hieman raa’at vihannekset säilyttävät terveyshyötynsä paremmin. Raasta porkkana siivuiksi perunankuorimaveitsellä. Nyhdä lehtikaalista kourallinen pieniä palasia, jotka pienitään edelleen veitsellä. Pilko tuoretta korianteria tai rosmariinia. Leikkaa vuohenjuustosta muutamia peukalon pään kokoisia palasia. Sekoita kaikki aineet keskenään, paitsi parsa, ja kaada pannulle. Aseta parsat seoksen päälle ja valmista hiljaisella lämmöllä, kunnes seos hyytyy munakkaaksi. Voit halutessasi kääntää munakkaan paistaaksesi parsoja hieman enemmän. Lisää valmiin munakkaan päälle vuohenjuustoa ja korianteria tai rosmariinia.

TUORE TUTKIMUS - LIHASTENKIN TOIMINNAN KANNALTA KANNATTAA PITÄÄ HUOLTA SUOLISTOSTA

Viime aikoina on alettu ymmärtää, että muiden kudosten ja elinten ohella suolistomikrobisto on yhteydessä myös lihaksiin ja niiden moniin toimintoihin. Luurankolihas on yksi elimistön suurimmista elimistä, koska sen massa voi olla jopa 50 prosenttia koko kehon painosta. Tämä tietenkin riippuu yksilöstä. Liikunnallisesti aktiivisilla on enemmän lihasta ja vähemmän rasvamassaa, kun taas ylipainoisilla on enemmän rasvamassaa ja vähemmän lihaskudosta. Lihas on tärkeä aineenvaihdunnallinen elin, ja sen lisäksi lihasmassan ylläpitäminen on tärkeää muun muassa luuston tukemiseksi.

Hiljattain tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että suolistomikrobit voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti lihasten proteiinisynteesiin, mitokondrioiden toimintaan ja glykogeenin varastointiin. Proteiinisynteesi yhdessä proteiinien hajotuksen kanssa on lihaskoon ylläpitämisessä tai kasvattamisessa tärkeä prosessi. Jos proteiinisynteesi on yhtä tehokasta kuin hajotus, lihaskoko säilyy samana. Ja jos taas synteesi on hajotusta tehokkaampaa niin silloin lihaskoko kasvaa, ja puhutaan lihaksen hypertrofiasta. Mitokondriot ovat lihassolujen (ja kaikkien muidenkin solujen) tärkeitä energiatehtaita. Ne tuottavat energiaa tarvittaviin voiman ponnistuksiin. Liikunta voi lisätä mitokondrioiden määrää ja toimintatehokkuutta, mikä on yksi liikunnan aikaansaamista adaptaatioista lihaksessa. Glykogeeni on tärkeä energian varastomuoto, josta saadaan polttoainetta lihaksen toimintaan liikuntasuorituksen aikana, kun siitä pilkotaan glukoosia eli sokeria.

Mutta nyt tuoreeseen, arvostetussa Journal of Physiology:ssa julkaistuun tutkimukseen, jonka ovat kirjoittaneet Taylor R. Valentino ja kumppanit. Kuten olen aiemmin kirjoittanut blogeissani, antibiootit vaikuttavat epäsuotuisasti suolistomikrobeihin saattaen niiden koostumuksen epätasapainoon eli dysbioosiin. Antibiootit niittävät suolistosta niin hyviä kuin pahojakin mikrobeja. Tämä mahdollistaa myös sen, että eläinkokeissa voidaan käyttää antibioottikäsittelyjä tutkimaan suolistomikrobien todellista merkitystä esimerkiksi johonkin fysiologiseen prosessiin. Valentinon tutkimuksessa tehtiin juurikin näin. Tutkijat käsittelivät osaa hiiristä antibiooteilla, jotka vähensivät suolistomikrobien määrää merkittävästi ja saivat aikaan dysbioosin. Lisäksi tutkimuksessa oli hiiriä, jotka eivät saaneet antibiootteja, joten niiden suolistomikrobisto oli koostumukseltaan normaali. Antibioottien (tai ei antibiootteja) jälkeen osa hiiristä sai juosta häkeissään juoksupyörissä ja osa ei. Kahdeksan viikon jälkeen tutkijat selvittivät liikunnan adaptaatioita lihaksessa. He havaitsivat, että hiirillä, joilla oli normaali suolistomikrobisto tapahtui odotettuja adaptaatioita, kuten lihassäikeiden tyypin muuttumista nopeista hitaisiin sekä lihaksen koon kasvua. Nämä muutokset tapahtuivat sekä soleus (kolmipäinen pohjelihas) että plantaris (hoikka kantalihas) lihaksessa. Hiirillä, joiden suolistomikrobisto oli saatettu dysbioottiseksi antibioottien avulla adaptaatiot liikuntaan häiriytyivät. Soleuksessa ja plantariksessa ei nähtykään lihaksen koon kasvua liikunnan seurauksena. Lisäksi plantariksessa ei tapahtunut myöskään lihassäikeiden tyypin muuttumista.

Tutkimus tiivistetysti kerrottuna osoitti, että suolistomikrobistolla on tärkeä rooli liikunnan vaikutusten välittämisessä lihakseen. Nähtäväksi jää kuitenkin vielä se, että minkä mekanismien kautta vaikutukset välittyvät. Kuten yllä kirjoitin, on mahdollista, että dysbioottinen mikrobisto vähentäisi proteiinien synteesiä lihaksessa ja sitä kautta lihasten kokoa.

On hyvä muistuttaa taas kerran, että suoliston hyvinvoinnista pitää huolta tasapainoisen ja terveellisen ravitsemuksen ja säännöllisen liikunnan avulla. Siten myös tämän tutkimuksen perusteella lihaksetkin kiittävät!

Viite:

Valentino TR, Vechetti IJ Jr, Mobley CB, Dungan CM, Golden L, Goh J, McCarthy JJ. Dysbiosis of the gut microbiome impairs mouse skeletal muscle adaptation to exercise. J Physiol. 2021 Sep 26. doi: 10.1113/JP281788

Linkki tutkimukseen:

https://physoc.onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1113/JP281788