SUOLISTO VOI VAURIOITTAA TAI PARANTAA MAKSAA
Maailman terveysjärjestö arvioi, että maailmassa yli 1.9 miljardia täysikäistä ihmistä on lihavia. Tämän seurauksena aineenvaihdunnalliset sairaudet, kuten rasvamaksa ovat yleistyneet. Maksa on rasvoittunut silloin, kun yli 5 % maksasta on rasvaa. Suomessa munuais- ja maksaliitto arvioi, että jopa 1.000.000 ihmisellä on rasvamaksa (Viite 1). Toki luvussa ei ole eroteltu alkoholiperäistä ja ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa toisistaan. Ihmisellä voi olla alkoholiperäinen rasvamaksa, jos alkoholin kulutus on liiallista. Yläraja kulutukselle on 20g/päivä naisille ja 30 g/päivä miehille. Alkoholin aiheuttaman rasvamaksan voi tunnistaa määrittämällä veren transaminaasien (aspartaatti aminotransferaasi, AST ja alaniini aminotransferaasi, ALT) suhteita. Jos niiden suhde on > 2.0 U/L tai ALT on > 300 U/L, on melko varmasti kyseessä alkoholiperäinen rasvamaksa.
Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa taas johtuu usein huonoista elintavoista ja vyötärölihavuudesta, jonka rajana pidetään miehillä yli 102 cm ja naisilla yli 88 cm. Väestötasolla noin 90 %:lla vyötärölihavista on rasvamaksa usein tietämättään. Aika pelottavaa, eikö? Rasvamaksan ja siihen liittyvän vyötärölihavuuden hoitoon ei tällä hetkellä ole pysyviä keinoja, mutta ne ovat vakava terveysriski, joka voi johtaa tyypin 2 diabetekseen tai toisinpäin (Viite 2).
Suoliston mikrobien koostumus ja niiden tuottamat aineenvaihduntatuotteet on liitetty maksan rasvoittumiseen. Suolen seinämän hiussuonet yhtyvät porttilaskimoon, joka kuljettaa veren maksan hiussuoniin. Siten suolistosta on suora yhteys maksaan. Porttilaskimoveri sisältääkin suolistosta imeytyneitä ravintoaineita ja kuona-aineita, joita maksa edelleen käsittelee. Maksan porttilaskimojärjestelmän merkitys on siinä, että suoliston hiussuoniverkossa kiertänyt veri tulee suoraan maksan käsiteltäväksi ennen kuin se pääsee yleiseen verenkiertoon. Näin maksa tekee vaarattomaksi useita suolistosta tulevia mahdollisisesti harmillisia aineita ennenkuin muu elimistö altistuisi niille. Voi siis vaan kuvitella haittoja, jotka syntyisivät siitä, että maksa ei toimi normaalisti!
Tieto siitä, että suolistomikrobisto on yhteydessä maksan rasvoittumiseen, on luonut toivoa niiden käytöstä maksan parantamisessa (Viite 3). Monien maitohappobakteerien, kuten laktobasillien ja bifidobakteerien on osoitettu parantavan rasvamaksaa eläinkokeissa. Yksi kliininen koe, jossa tutkittavat nauttivat Bifidobakteeri breve B-3:a ei kuitenkaan ollut tuloksellinen, eikä myöskään muutoksia maksan terveyteen liittyvissä veriarvoissa havaittu (Viite 4). Sitä vastoin muun muassa Bifidobakteeri longum:in nauttiminen yhdessä ravintokuitujen kanssa on kyennyt vähentämään maksan rasvaisuutta ja parantamaan kehon insuliiniherkkyyttä (Viite 5). Meidän oma tutkimusryhmämme on havainnut, että yhden terveydelle hyödyllisen suolistomikrobin, Faecalibacterium prausnitzii:n määrä oli alhaisempi tutkittavilla, joilla oli rasvamaksa (Viite 6). Samankaltaisia tutkimustuloksia ovat esittäneet muutkin tutkijat maailmalla (Viite 7).
Jos muistatte, kirjoitin tästä mikrobista koliitin eli haavaisen paksusuolen yhteydessä. Sen tuottaman molekyylin avulla pystyttiin eläinkokeessa parantamaan tautia. Kun annostilimme tätä mikrobia suun kautta hiirille, joille samalla oli aiheutettu rasvamaksa, mikrobi ehkäisi sairauden (Viite 8). Tällä Faecalibacterium prausnitzii:lla tuntuu siis olevan paljon hyviä, ihmistä hyödyttäviä toimintoja. Periaatteessa voisi siis olla mahdollista käyttää kyseistä mikrobia rasvamaksan hoidossa. Ikävä kyllä, “terapeuttisia” mikrobeja ei kuitenkaan välttämättä hyväksytä ihmisten hoitomuotona, tai ainakin tie siihen on pitkä ja kivinen. Sen vuoksi onkin tärkeää löytää luonnollisia, esimerkiksi ravitsemukseen pohjautuvia keinoja, joiden avulla niiden määrää lisätään suolistossa. Useat tällaiset hyvät mikrobit tykkäävät käyttää ruokanaan ravinnon kuituja. Omassa tutkimuksessamme olemmekin nyt saaneet selville, että Faecalibacterium prausnitzii:n kasvu lisääntyi, kun sille annettiin ravinnon mukana tiettyä luonnollista kuitua. Kun kuitua syötettiin 12 viikon ajan laboratoriossa rotille, joille oli aiheutettu rasvamaksa, niiden maksan rasvan määrä väheni ja energia-aineenvaihdunta parani.
Olemmekin aloittamassa uutta tutkimusta, jossa pyritään hoitamaan ihmisten rasvamaksaa vaikuttamalla kuidun avulla Faecalibacterium prausnitzii:n määrään suolistossa. Voit lukea lisää tutkimuksesta blogissani olevasta tutkimustiedotteesta, ja halutessasi kysyä mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen.
VIITTEET:
1. A. Kotronen, H. Yki-Jarvinen, S. Mannisto, L. Saarikoski, E. Korpi-Hyovalti, H. Oksa, J. Saltevo, T. Saaristo, J. Sundvall, J. Tuomilehto, and M. Peltonen, Non-alcoholic and alcoholic fatty liver disease - two diseases of affluence associated with the metabolic syndrome and type 2 diabetes: the FIN-D2D survey. BMC Public Health 10 (2010) 237.
2. A. Takaki, D. Kawai, and K. Yamamoto, Molecular mechanisms and new treatment strategies for non-alcoholic steatohepatitis (NASH). Int J Mol Sci 15 (2014) 7352-79.
3. Z.M. Younossi, M.J. Reyes, A. Mishra, R. Mehta, and L. Henry, Systematic review with meta-analysis: non-alcoholic steatohepatitis - a case for personalised treatment based on pathogenic targets. Alimentary pharmacology & therapeutics 39 (2014) 3-14.
4. Minami J, Kondo S, Yanagisawa N, Odamaki T, Xiao JZ, Abe F, Nakajima S, et al. Oral administration of Bifidobacterium breve B-3 modifies metabolic functions in adults with obese tendencies in a randomised controlled trial. J Nutr Sci 2015;4:e17.
5. Malaguarnera M, Vacante M, Antic T, Giordano M, Chisari G, Acquaviva R, Mastrojeni S, et al. Bifidobacterium longum with fructo-oligosaccharides in patients with non alcoholic steatohepatitis. Dig Dis Sci 2012;57:545-553.
6. E. Munukka, S. Pekkala, P. Wiklund, O. Rasool, R. Borra, L. Kong, X. Ojanen, S.M. Cheng, C. Roos, S. Tuomela, M. Alen, R. Lahesmaa, and S. Cheng, Gut-adipose tissue axis in hepatic fat accumulation in humans. J Hepatol 61 (2014) 132-8.
7. Wong VW, Tse CH, Lam TT, Wong GL, Chim AM, Chu WC, Yeung DK, et al. Molecular characterization of the fecal microbiota in patients with nonalcoholic steatohepatitis--a longitudinal study. PLoS One 2013;8:e62885.
8. E. Munukka, A. Rintala, R. Toivonen, M. Nylund, B. Yang, A. Takanen, A. Hanninen, J. Vuopio, P. Huovinen, S. Jalkanen, and S. Pekkala, Faecalibacterium prausnitzii treatment improves hepatic health and reduces adipose tissue inflammation in high-fat fed mice. ISME J. (2017) 11:1667–1679.
Marja Tiirola
31.05.2020 16:54
Kiitos Satu kun jaksat tehdä kansantajuisia blogeja tärkeästä asiasta! Kaverinikin haluavat kiittää, ja usealla onkin suolistovaivoja tässä iässä. Tsemppiä!
Raija
30.04.2020 18:35
Hei,
Blogisi on tosi mielenkiintoista luettavaa. Innolla odottelen lisää kirjoituksiasi.
Hyvää kevättä,
Raija
Uusimmat kommentit
09.02 | 17:47
Kiitoksia Satu, hieno yhteenveto :). Minulla on ollut viimeiset pari kuukautta 23/1 dieetti - varmasti ihan älytöntä mutta läskit lähtee :). Terkuin Savelan mielipuoli Tarzan
31.05 | 16:54
Kiitos Satu kun jaksat tehdä kansantajuisia blogeja tärkeästä asiasta! Kaverinikin haluavat kiittää, ja usealla onkin suolistovaivoja tässä iässä. Tsemppiä!
30.04 | 18:35
Hei,
Blogisi on tosi mielenkiintoista luettavaa. Innolla odottelen lisää kirjoituksiasi.
Hyvää kevättä,
Raija
06.04 | 10:30
Hei Anneli! Tuo onkin todella hyvä kysymys. Euroopassa on laitettu pystyyn tutkimuksia, joissa pandemian laajuutta pyritään selvittämään nimeonomaan tutkimalla jätevesiä. Tietoa odotellaan
Iltasanomien toimittaja Merja Asikainen haastatteli minua makeutusaineisiin liittyen (lue juttu tästä: https://www.is.fi/terveys/art-2000009712320.html). Kuten aina Merjan kirjoitukset, juttu oli mielestäni todella hyvä! Se oli IS paperilehdessäkin 2.8.2023. Ajattelin nyt laajentaa lehden uutista aiheesta tieteellisellä tiedolla. Maksatutkijana kiinnostuin erityisesti siitä, että kyseiset makeutusaineet voivat olla vahingollisia maksalle. Sivuan myös niiden vaikutusta suolistoon alla. Toivottavasti hieman mietit luettuasi, että tarvitseeko joku sokerittomia tai muitakaan limsoja, vai voisiko ne korvata vaikkapa vedellä tai terveellisellä mehulla.
Lihavuusepidemian vakavat terveysvaikutukset
Lihavuudesta on tullut maailmanlaajuinen epidemiologinen ongelma, ja Maailman Terveysjärjestön (WHO) mukaan jo lähes kaksimiljardia ihmistä on lihavia (ts. painoindeksi yli 30). Lihavuus tuo mukanaan riskin sairastua rasvamaksaan, ja jopa 90 prosentilla lihavista ihmisistä arvioidaan olevan ei-alkoholiperäinen rasvamaksa. Rasvamaksa on maailman yleisin krooninen maksasairaus, jolla on vakavia aineenvaihdunnallisia ja terveydellisiä seurauksia. Tärkeimpänä, rasvamaksa lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuontitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. WHO:n tilastojen mukaan 1.5 miljoonaa vuosittaisista kuolemista johtuvat suoraan diabeteksesta, ja 17.9 miljoonaa sydän- ja verisuonisairauksista, jotka ovat yleisin kuolinsyy maailmassa. Jälkimmäiset ovat myös rasvamaksapotilaiden yleisin kuolinsyy. Olisi siis tärkeää ehkäistä näitä sairauksia esimerkiksi oikeanlaisen ravitsemuksen avulla, joka vähentäisi maksan rasvaisuutta. Yllättävä apu voisi löytyä siitä, että vältetään keinotekoisia makeutusaineita.
Painonhallinnassa auttavien makeutusaineiden hyvät ja huonot terveysvaikutukset – keinotekoiset makeutusaineet voivat aiheuttaa vakavia terveysriskejä
Painonhallintaan tähdätessä on tärkeää vähentää ravinnossa olevia sokereja, mikä voi tapahtua korvaamalla ne makeutusaineilla. Mutta tietyissä tapauksissa tästä voi nykytiedon valossa syntyä jopa pahempi terveysriski kuin itse sokerista. Luonnolliset makeutusaineet, jotka eristetään kasveista aiheuttavat harvoin vakavia terveysriskejä. Tällainen on esimerkiksi Stevia, joka ei sisällä kaloreita tai hiilihydraatteja ja on jopa sata kertaa makeampi kuin pöytäsokeri. Stevian on itse asiassa osoitettu jopa suojaavan maksan rasvoittumiselta toisin kuin pöytäsokerin, jonka hajoamistuote fruktoosi useiden tutkimusten mukaan edistää rasvamaksan kehittymistä. Voit lukea alta lisää fruktoosin haitoista ja mistä sitä oikein kehoonsa saakaan.
Luonnollisista makeutusaineista poiketen viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keinotekoiset makeutusaineet edistävät maksan rasvoittumista ja insuliiniresistenssin lisääntymistä. Tämän vuoksi monet tutkijat ja lääkärit eivät suosittele niiden käyttöä ylipainoisille ja tyypin 2 diabeetikoille. Lisäksi on raportoitu, että keinotekoisista makeutusaineista Asesulfaamikalium eli asesulfaami K (E950) ja sukraloosi (E955) häiritsevät maksasolujen toksiineja eli myrkkyjä ja lääkeaineita hajottavien proteiinien toimintaa. Tietääkseni tuloksia ei ole kuitenkaan vielä todistettu kliinisessä kokeessa.
Sukraloosin on osoitettu ihmistutkimuksissa heikentävän sokerinsietokykyä, mikä pidemmällä tähtäimellä voi edistää tyypin 2 diabeteksen kehittymistä (https://doi.org/10.1016/j.cell.2022.07.016). Isarelilaisen Weizmann insituutin tutkijat osoittivat myös, että heikentynyt sokeriaineenvaihdunta johtui osaksi suolistomikrobeista. Tutkijat osoittivat tämän siirtämällä sukraloosia nauttineiden ihmisten suolistomikrobeja hiirille, joiden sokerinsietokyky huononi mikrobisiirteen jälkeen. Jo pitkään on tiedetty, että makeutusaineet vaikuttavat epäsuotuisasti meille elintärkeiden suolistomikrobien lajikirjoon. Tutkimusten mukaan, sukraloosi vähentää muun muassa suolistomikrobiston monimuotoisuutta sekä terveydelle hyödyllisenä pidetyn Lactobacillus acidophilus-maitohappobakteerin määrää suolistossa. Sen lisäksi eläinkokeet ovat osoittaneet, että sukraloosi lisää maksan rasvoittumista. Sukraloosia käytetään muun muassa juomien, ruokien, leivonnaisten, jälkiruokien, maitotuotteiden ja säilykehedelmien makeuttamiseen sekä pöytämakeuttajana.
Sakariinia (E954) on alettu käyttää keinotekoisena makeutusaineena ja 1800-luvun loppupuolella. Sitä lisätään sokerin korvaajana moniin virvoitusjuomiin. Niin virvoitusjuomien kuin itse sakariininkin on osoitettu lisäävän maksan rasvoittumista, häiritsevän sokeriaineenvaihduntaa ja edistävän painonnousua. Sakariini myös vähentää suolistomikrobiston monimuotoisuutta, mikä on terveyden kannalta epäsuotuisa ilmiö. Sakariinia käytetään mm. hedelmäsäilykkeissä, mehuissa ja hedelmä- ja marjapohjaisissa jälkiruuissa. Huomiothan, että esimerkiksi täysmehuissa ja marjakeitoissa harvemmin on sakariinia!
Viimeisin tutkimus keinotekoisten makeutusaineiden terveyshaitoista osoittaa, että erytritoli (E968) lisää riskiä sydän- ja verisuonisairauksille (https://www.nature.com/articles/s41591-023-02223-9). Linkissä olevan tutkimuksen mukaan tämä voi johtua siitä, että erytritoli lisää veritulppien muodostumista. Tutkimus toteutettiin isolla joukolla amerikkalaisia ja eurooppalaisia ihmisiä, mikä lisää tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä tieteellisesti. Erytritoli on hyväksytty EU:ssa elintarvikelisäaineeksi. Erytritolia pidetään turvallisena, koska sitä saa myös luontaisesti pieniä määriä ravinnosta, mutta totuus on se, että sen lisätty pitoisuus elintarvikkeissa on hyvin paljon korkeampi. Veritulppariskin lisäksi erytritolin on ehdotettu lisäävän syöpätautien riskiä. On hyvin epätodennäköistä, että erytritoli vaikuttaisi heikentävästi meitä eniten hyödyttävään paksusuolen mikrobistoon, koska se imeytyy suurimmaksi osaksi jo ohutsuolesta verenkiertoon.
Suuri ongelma on säädösten puute keinotekoisten makeutusaineiden käytöstä elintarvikkeissa. Esimerkiksi Suomen ruokavirasto määrää, että ne mainitaan tuotteen sisällössä, mutta ei sitä, paljonko niitä on tuotteessa. Sama pätee Amerikan ruokaviraston määräyksiin. Ehkä tähän tulisi yrittää vaikuttaa tai herättää ihmisten tietoutta keinotekoisten makeutusaineiden terveyshaitoista.
Fruktoosi – yksi maksan pahimmista vihollisista?
Fruktoosi eli hedelmäsokeri on sokeri, jota esiintyy luonnollisesti hunajassa
ja kaikissa hedelmissä. Hedelmiä ei kuitenkaan kannata vältellä, vaan
pikemminkin sokeroituja juomia. Niiden on osoitettu väestötasolla olevan
vahvasti yhteydessä maksan rasvoittumiseen ja aikuisiän diabetekseen
(https://www.mdpi.com/2072-6643/13/4/1314). Fruktoosi on myös tavallisen
ruokosokerin eli sakkaroosin hajoamistuote. Fruktoosi hajotetaan pääasiassa
maksassa, jossa se aktivoi niin rasvan kuin sokerinkin uudismuodostuksen.
Sen vuoksi se edesauttaa maksan rasvoittumista.
Aineenvaihdunnallisten vaikutusten lisäksi, fruktoosi voi vaurioittaa maksaa
myös lisäämällä oksidatiivistä stressiä. Oksidatiivinen stressi on tila, jossa elimistön vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde on epätasapainossa. Tämä johtaa siihen, että maksassa tulehdustila lisääntyy, mikä edelleen edesauttaa maksan rasvoittumista.
Loppusanat
On hyvä pitää mielessä, että hedelmien sisältämä sokeri ei ole pahaksi, eli ei siis kannata välttää hedelmiä. Hunajakin on terveellistä pienissä määrissä nautittuna. Sokeroituja ja makeutettuja limsoja neuvoisin välttämään. Monet hedelmäkeitot eivät sisällä keinotekoisia makeutusaineita, mutta kannattaa tsekata purkin kyljestä. Nyt varmaan ruokateollisuus suuttuu minulle, mutta Valion marjakeitot sisältävät sekä aspartaamia että asesulfaami K:ta, kun taas esimerkiksi Pirkan marjakeitot eivät sisällä. Toki tässäkin asiassa on hyvää pitää mielessä kohtuus. Jos juot kaksi litraa limsaa päivässä, niin riski aineenvaihdunnallisille sairauksille on varmasti kohtuullinen. Mutta jos syöt puuron kanssa lirauksen marjakeittoa, on asia ihan eri.