SUOLISTO VOI VAURIOITTAA TAI PARANTAA MAKSAA
Maailman terveysjärjestö arvioi, että maailmassa yli 1.9 miljardia täysikäistä ihmistä on lihavia. Tämän seurauksena aineenvaihdunnalliset sairaudet, kuten rasvamaksa ovat yleistyneet. Maksa on rasvoittunut silloin, kun yli 5 % maksasta on rasvaa. Suomessa munuais- ja maksaliitto arvioi, että jopa 1.000.000 ihmisellä on rasvamaksa (Viite 1). Toki luvussa ei ole eroteltu alkoholiperäistä ja ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa toisistaan. Ihmisellä voi olla alkoholiperäinen rasvamaksa, jos alkoholin kulutus on liiallista. Yläraja kulutukselle on 20g/päivä naisille ja 30 g/päivä miehille. Alkoholin aiheuttaman rasvamaksan voi tunnistaa määrittämällä veren transaminaasien (aspartaatti aminotransferaasi, AST ja alaniini aminotransferaasi, ALT) suhteita. Jos niiden suhde on > 2.0 U/L tai ALT on > 300 U/L, on melko varmasti kyseessä alkoholiperäinen rasvamaksa.
Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa taas johtuu usein huonoista elintavoista ja vyötärölihavuudesta, jonka rajana pidetään miehillä yli 102 cm ja naisilla yli 88 cm. Väestötasolla noin 90 %:lla vyötärölihavista on rasvamaksa usein tietämättään. Aika pelottavaa, eikö? Rasvamaksan ja siihen liittyvän vyötärölihavuuden hoitoon ei tällä hetkellä ole pysyviä keinoja, mutta ne ovat vakava terveysriski, joka voi johtaa tyypin 2 diabetekseen tai toisinpäin (Viite 2).
Suoliston mikrobien koostumus ja niiden tuottamat aineenvaihduntatuotteet on liitetty maksan rasvoittumiseen. Suolen seinämän hiussuonet yhtyvät porttilaskimoon, joka kuljettaa veren maksan hiussuoniin. Siten suolistosta on suora yhteys maksaan. Porttilaskimoveri sisältääkin suolistosta imeytyneitä ravintoaineita ja kuona-aineita, joita maksa edelleen käsittelee. Maksan porttilaskimojärjestelmän merkitys on siinä, että suoliston hiussuoniverkossa kiertänyt veri tulee suoraan maksan käsiteltäväksi ennen kuin se pääsee yleiseen verenkiertoon. Näin maksa tekee vaarattomaksi useita suolistosta tulevia mahdollisisesti harmillisia aineita ennenkuin muu elimistö altistuisi niille. Voi siis vaan kuvitella haittoja, jotka syntyisivät siitä, että maksa ei toimi normaalisti!
Tieto siitä, että suolistomikrobisto on yhteydessä maksan rasvoittumiseen, on luonut toivoa niiden käytöstä maksan parantamisessa (Viite 3). Monien maitohappobakteerien, kuten laktobasillien ja bifidobakteerien on osoitettu parantavan rasvamaksaa eläinkokeissa. Yksi kliininen koe, jossa tutkittavat nauttivat Bifidobakteeri breve B-3:a ei kuitenkaan ollut tuloksellinen, eikä myöskään muutoksia maksan terveyteen liittyvissä veriarvoissa havaittu (Viite 4). Sitä vastoin muun muassa Bifidobakteeri longum:in nauttiminen yhdessä ravintokuitujen kanssa on kyennyt vähentämään maksan rasvaisuutta ja parantamaan kehon insuliiniherkkyyttä (Viite 5). Meidän oma tutkimusryhmämme on havainnut, että yhden terveydelle hyödyllisen suolistomikrobin, Faecalibacterium prausnitzii:n määrä oli alhaisempi tutkittavilla, joilla oli rasvamaksa (Viite 6). Samankaltaisia tutkimustuloksia ovat esittäneet muutkin tutkijat maailmalla (Viite 7).
Jos muistatte, kirjoitin tästä mikrobista koliitin eli haavaisen paksusuolen yhteydessä. Sen tuottaman molekyylin avulla pystyttiin eläinkokeessa parantamaan tautia. Kun annostilimme tätä mikrobia suun kautta hiirille, joille samalla oli aiheutettu rasvamaksa, mikrobi ehkäisi sairauden (Viite 8). Tällä Faecalibacterium prausnitzii:lla tuntuu siis olevan paljon hyviä, ihmistä hyödyttäviä toimintoja. Periaatteessa voisi siis olla mahdollista käyttää kyseistä mikrobia rasvamaksan hoidossa. Ikävä kyllä, “terapeuttisia” mikrobeja ei kuitenkaan välttämättä hyväksytä ihmisten hoitomuotona, tai ainakin tie siihen on pitkä ja kivinen. Sen vuoksi onkin tärkeää löytää luonnollisia, esimerkiksi ravitsemukseen pohjautuvia keinoja, joiden avulla niiden määrää lisätään suolistossa. Useat tällaiset hyvät mikrobit tykkäävät käyttää ruokanaan ravinnon kuituja. Omassa tutkimuksessamme olemmekin nyt saaneet selville, että Faecalibacterium prausnitzii:n kasvu lisääntyi, kun sille annettiin ravinnon mukana tiettyä luonnollista kuitua. Kun kuitua syötettiin 12 viikon ajan laboratoriossa rotille, joille oli aiheutettu rasvamaksa, niiden maksan rasvan määrä väheni ja energia-aineenvaihdunta parani.
Olemmekin aloittamassa uutta tutkimusta, jossa pyritään hoitamaan ihmisten rasvamaksaa vaikuttamalla kuidun avulla Faecalibacterium prausnitzii:n määrään suolistossa. Voit lukea lisää tutkimuksesta blogissani olevasta tutkimustiedotteesta, ja halutessasi kysyä mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen.
VIITTEET:
1. A. Kotronen, H. Yki-Jarvinen, S. Mannisto, L. Saarikoski, E. Korpi-Hyovalti, H. Oksa, J. Saltevo, T. Saaristo, J. Sundvall, J. Tuomilehto, and M. Peltonen, Non-alcoholic and alcoholic fatty liver disease - two diseases of affluence associated with the metabolic syndrome and type 2 diabetes: the FIN-D2D survey. BMC Public Health 10 (2010) 237.
2. A. Takaki, D. Kawai, and K. Yamamoto, Molecular mechanisms and new treatment strategies for non-alcoholic steatohepatitis (NASH). Int J Mol Sci 15 (2014) 7352-79.
3. Z.M. Younossi, M.J. Reyes, A. Mishra, R. Mehta, and L. Henry, Systematic review with meta-analysis: non-alcoholic steatohepatitis - a case for personalised treatment based on pathogenic targets. Alimentary pharmacology & therapeutics 39 (2014) 3-14.
4. Minami J, Kondo S, Yanagisawa N, Odamaki T, Xiao JZ, Abe F, Nakajima S, et al. Oral administration of Bifidobacterium breve B-3 modifies metabolic functions in adults with obese tendencies in a randomised controlled trial. J Nutr Sci 2015;4:e17.
5. Malaguarnera M, Vacante M, Antic T, Giordano M, Chisari G, Acquaviva R, Mastrojeni S, et al. Bifidobacterium longum with fructo-oligosaccharides in patients with non alcoholic steatohepatitis. Dig Dis Sci 2012;57:545-553.
6. E. Munukka, S. Pekkala, P. Wiklund, O. Rasool, R. Borra, L. Kong, X. Ojanen, S.M. Cheng, C. Roos, S. Tuomela, M. Alen, R. Lahesmaa, and S. Cheng, Gut-adipose tissue axis in hepatic fat accumulation in humans. J Hepatol 61 (2014) 132-8.
7. Wong VW, Tse CH, Lam TT, Wong GL, Chim AM, Chu WC, Yeung DK, et al. Molecular characterization of the fecal microbiota in patients with nonalcoholic steatohepatitis--a longitudinal study. PLoS One 2013;8:e62885.
8. E. Munukka, A. Rintala, R. Toivonen, M. Nylund, B. Yang, A. Takanen, A. Hanninen, J. Vuopio, P. Huovinen, S. Jalkanen, and S. Pekkala, Faecalibacterium prausnitzii treatment improves hepatic health and reduces adipose tissue inflammation in high-fat fed mice. ISME J. (2017) 11:1667–1679.
Marja Tiirola
31.05.2020 16:54
Kiitos Satu kun jaksat tehdä kansantajuisia blogeja tärkeästä asiasta! Kaverinikin haluavat kiittää, ja usealla onkin suolistovaivoja tässä iässä. Tsemppiä!
Raija
30.04.2020 18:35
Hei,
Blogisi on tosi mielenkiintoista luettavaa. Innolla odottelen lisää kirjoituksiasi.
Hyvää kevättä,
Raija
Uusimmat kommentit
09.02 | 17:47
Kiitoksia Satu, hieno yhteenveto :). Minulla on ollut viimeiset pari kuukautta 23/1 dieetti - varmasti ihan älytöntä mutta läskit lähtee :). Terkuin Savelan mielipuoli Tarzan
31.05 | 16:54
Kiitos Satu kun jaksat tehdä kansantajuisia blogeja tärkeästä asiasta! Kaverinikin haluavat kiittää, ja usealla onkin suolistovaivoja tässä iässä. Tsemppiä!
30.04 | 18:35
Hei,
Blogisi on tosi mielenkiintoista luettavaa. Innolla odottelen lisää kirjoituksiasi.
Hyvää kevättä,
Raija
06.04 | 10:30
Hei Anneli! Tuo onkin todella hyvä kysymys. Euroopassa on laitettu pystyyn tutkimuksia, joissa pandemian laajuutta pyritään selvittämään nimeonomaan tutkimalla jätevesiä. Tietoa odotellaan
Mahdollisia keinoja lievittää IBS:n oireita
Kaikkien IBS-oireet kuten niiden syytkin ovat hyvin yksilöllisiä, ja siksi itselle sopivat keinot lievittää IBS:n oireita on hyvä selvittää yhdessä oman lääkärin kanssa. Yksinkertaisimpia keinoja, jotka voivat auttaa, ja joihin ei tarvita keskustelua lääkärin kanssa ovat: säännölliset ruokailuajat, tulisten ja rasvaisten ruokien välttäminen, hapatettujen ruokien suosiminen, ruuan pureskeleminen huolellisesti, riittävä nesteytys, alkoholin ja kahvin vähäinen kulutus, tupakoinnin vähentäminen, säännöllinen liikunta ja mindfullness.
Ummetuksesta kärsiviä IBS-potilaita voivat auttaa laksatiivit ja ripulista kärsivät voivat saada apua ripulin estolääkkeistä. Näistä tulisi kuitenkin keskustella aina lääkärin kanssa, ja ikävä kyllä tutkimusten mukaan useimmiten niistä ei ole apua.
Jotkut kokevat, että FODMAP ruokavaliosta on apua, mutta ennen sen
aloittamista tulee keskustella lääkärin tai ravitsemusterapeutin kanssa.
Huonosti imeytyvät fermentoituvat eli ns. FODMAP-hiilihydraatit
aiheuttavat paksusuolessa bakteerikäymisen välityksellä kaasun
muodostusta. Osa niistä lisää veden määrää ohutsuolen loppuosassa,
ja siten myös ripulia. Herkistynyt sisäelintunto voimistaa suolen
venytyksen aiheuttamaa vatsakivun ja turvotuksen tunnetta.
Ruokavaliossa siis vältetään FODMAP-hiilihydraatteja ja siten
suljetaan pois aterioilta tiettyjä ruokia. FODMAP ruokavaliosta on
paljon hyviä kirjoituksia, joten en kirjoita siitä enempää tässä.
Tieteellistä näyttöä suolistomikrobiston roolista IBS:ssä
Pr. Premysl Bercik, Kanadalaisen McMaster yliopiston lääkäri ja tutkija kirjoitti Biocodexin uutislehteen tästä aiheesta (https://www.biocodexmicrobiotainstitute.com/en/irritable-bowel-syndrome-and-microbiota-there-link). Hän kertoo, että tärkein riskitekijä IBS:n kehittymiseen on gastroenteriitti eli suoliston tulehdus. Patogeenisten bakteerien, kuten Salmonellan, aiheuttamien infektioiden jälkeen 11–14 %:lle ihmisistä tulee kroonisia oireita. Se, että joidenkin IBS-potilaiden oireet vähenevät antibioottien avulla on yksi todiste siitä, että suolistomikrobit osaltaan aiheuttavat suolisto-oireita, ja toisaalta taas suun kautta nautittavat maitohappobakteerit voivat vähentää oireita. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että IBS-potilaiden ja terveiden ihmisten suolistomikrobistot eroavat toisistaan. Ja joissakin tutkimuksissa ulosteensiirteet ovat vähentäneet IBS oireita, josta kirjoitan seuraavissa kappaleissa.
Onko kuitenkin toiveita siitä, että ulosteensiirteistä tulisi IBS:n hoitokeino?
Ulosteensiirrossa käytetään hyväksi nk. superluovuttajien ulostetta. Superluovuttajien piirteitä ovat lääkkeiden (erityisesti antibioottien) käytön vähyys, normaali painoindeksi (18.5—24.9), hyvä terveys, säännöllinen liikunta, alateitse syntynyt ja rintaruokittu. Kaksi viimeistä voivat kuulostaa hassuilta toivotuilta piirteiltä, mutta niille on syynsä, joista kirjoitan kahdessa seuraavassa kappaleessa.
Keisarileikkauksella syntyneiden lasten suolistomikrobisto koostuu lähinnä sairaalaympäristöstä sekä hoitajien ja äidin iholta saaduista bakteereista. Luonnollisesti syntyneiden lasten suolistomikrobistossa taas dominoivat maitohappobakteerit, joita tiedetään olevan runsaasti myös viimeisillään raskaana olevien naisten emättimessä. Luonto on siis suunnitellut syntymän täydellisesti niin, että äidin hyvät bakteerit siirtyvät vauvan suolistoon mikrobisuihkuna. Nykytiedon valossa keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla on huomattavasti muita suurempi riski sairastua esimerkiksi astmaan, allergioihin, joihinkin autoimmuunisairauksiin ja suolistotulehdukseen. Kerrotaan, että kun kuuluisan Amerikkalaisen mikrobiologian tutkijan Rob Knightin lapsi syntyi kiireellisellä keisarileikkauksella, hän siirsi vanupuikolla vaimonsa emättimen mikrobeja vastasyntyneelle lapselle.
Imetyksen aikana suoliston valtaavat erityisesti bifidobakteerit. Bifidobakteerit ovat tärkeitä vauvoille, koska ne tuottavat entsyymejä, jotka pystyvät hajottamaan äidin maidosta saatavia hiilihydraatteja. Lisäksi bifidobakteerit edesauttavat tulehdusta estävän ympäristön kehitystä suolessa ja muokkaavat suoliston pH:n sopivan happamaksi muiden bakteerien kasvun kannalta. Äidinmaito myös maito itsessään sisältää hyviä bakteereja, kuten maitohappobakteereja. Lisäksi äidinmaidossa on vasta-aineita, jotka muokkaavat suotuisasti suoliston immuunipuolustuksen toimintaa ja suolistomikrobiston koostumusta. Korviketta nauttivilla vauvoilla ei ole suolistossaan juurikaan hyödyllisiä bifidobakteereja, vaan heidän suolistomikrobistonsa muistuttaa enemmän aikuisten ihmisten mikrobistoa. Ehkä se on syy siihen, että pitkäaikainen korvikeruokinta äidinmaidon sijaan, on yhteydessä suurempaan myöhemmän ylipainon riskiin.
Mutta nyt takaisin aiheeseen eli mitä tiedetään ulosteensiirrosta IBS:n hoidossa. Biocodexin sivustolla kerrotaan ainoastaan yhdestä vuonna 2020 julkaisusta tutkimuksesta arvostetussa Gut-lehdessä. Satunnaistetussa, lumelääke kontrolloidussa tutkimuksessa yhden superluovuttajan ulostetta siirrettiin IBS-potilaille (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31852769/). 55 tutkittavaa sai omaa ulostettaan (=lumelääke), 55 sai 30 grammaa superluovuttajan ulostetta ja 55 sai 60 grammaa superluovuttajan ulostetta. Tutkimuksessa havaittiin, että lumelääkettä saaneista 24 %:lla, 30 grammaa saaneista 77 %:lla ja 60 grammaa saaneista 89 %:lla IBS-oireet vähenivät. Oireiden poissaolo jatkui ainakin kolmen kuukauden ajan, ja osalla superluovuttajan ulostetta saaneista jopa vuoden ajan.
Halusin selvittää FMT:n toimivuutta IBS:n hoidossa hieman tarkemmin ja aiheesta olikin tehty meta-analyysi vuonna 2022 (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8919053/). Meta-analyysillä tarkoitetaan useiden tutkimusten tiedon yhdistämistä yhdeksi. Tässä julkaisussa oli mukana seitsemän satunnaistettua, lumelääke kontrolloitua tutkimuksesta ja yhteensä 472 IBS-potilasta. Meta-analyysissä selvisi, että 12 viikon seurannassa ulosteensiirteet eivät lievittäneet IBS:n oireita suuressa mittakaavassa, mutta paransivat kuitenkin potilaiden raportoimaa elämänlaatua. Vuoden seurannassa kyseisiä parannuksia ei kuitenkaan nähty, joten on epäselvää, onko ulosteensiirrosta apua IBS-potilaille.
Loppusanat – olet mitä syöt
Ruokavalio näyttäisi edelleen olevan paras keino taistella häiritseviä IBS-oireita vastaan. Kirjoitin tästä kirjassani, josta nappasin alla olevia vinkkejä (https://www.adlibris.com/fi/kirja/suolistomikrobit-ja-terveys-9789523542587?gclid=CjwKCAjwl6OiBhA2EiwAuUwWZXO6sfproKqVXIyakeGkwRBOlHvYSqtbgZVR8LnNOwjOBA86-Jb2tBoCRNUQAvD_BwE).
IBS:n hoitoon tähtäävää ruokavaliomuutosta varten on hyvä ihan ensin tehdä vihreä vallankumous omassa ruokakaapissa. Vihreiden tuotteiden lisäksi liha kannattaa ostaa maustamattomana ja tehdä marinadit itse, koska valmismarinadit sisältävät paljon säilöntäaineita, jotka eivät ole hyväksi suolistolle. Oma vihreä keittiö on hyvä varustaa siis erilaisilla yrteillä, joita on helppo kasvattaa pienissä ruukuissa. Yleisesti ottaen mausteilla ja yrteillä on osoitettu olevan mm. haitallisten mikrobien kasvua vähentäviä vaikutuksia ja tulehdusta hillitseviä vaikutuksia.
Yrteistä basilika voi vähentää kaasujen muodostusta suolistossa ja vatsan kramppaamista. Erityisesti Aasiassa laakerinlehtien uskotaan vähentävän ärtyvän paksusuolen oireita. Rosmariinilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia ja sen on osoitettu lisäävän muun muassa hyvien laktobasillien määrää suolessa. Korianterilla ja kurkumalla on näytetty olevan prebioottisia vaikutuksia eli ne ovat lisänneet terveyttä edistävien mikrobien kasvua suolessa.
Kaikkia näitä yllä mainittuja yrttejä kannattaa kokeilla omiin marinadeihin ja löytää omalle maulleen sopivin yrtti. Marinadin pohjaksi on hyvä laittaa oliiviöljy, vaikka se onkin hieman kalliimpaa kuin muut öljyt. Oliiviöljyllä on monia tunnettuja terveysvaikutuksia. Yrttien lisäksi makua antamaan puristan itse valkosipulin kynsiä. Valkosipuli sisältää hyviä hiilihydraatteja ja prebioottisia fruktaaneja, joista hyvät suoliston mikrobit tykkäävät.
Ruokakaapin värikkäässä vallankumouksessa kannattaa suosia lehtikaalia, pinaattia, parsaa, porkkanaa, punasipulia, paprikaa, tomaatteja, salaatinlehtiä, tuoreita papuja ja avokadoa sekä välttää kaikkia prosessoituja ruokia, gluteenia ja laktoosia. Myös ravinnon hiilihydraattien vähentämisen neljästäkymmenestä prosentista neljään prosenttiin on osoitettu vähentävän ärtyvän paksusuolen oireyhtymään liittyviä vatsakipuja ja ripulia sekä parantavan yleistä elämänlaatua. Hiilihydraatteja voi vähentää helposti jättämällä ravitsemuksesta pois pastat, perunan ja leivän. Samanaikaisesti voi lisätä tarvittavaa kuidun saantia lisäämällä hedelmien ja marjojen syöntiä.