TUORE TUTKIMUS - LIHASTENKIN TOIMINNAN KANNALTA KANNATTAA PITÄÄ HUOLTA SUOLISTOSTA
Viime aikoina on alettu ymmärtää, että muiden kudosten ja elinten ohella suolistomikrobisto on yhteydessä myös lihaksiin ja niiden moniin toimintoihin. Luurankolihas on yksi elimistön suurimmista elimistä, koska sen massa voi olla jopa 50 prosenttia koko kehon painosta. Tämä tietenkin riippuu yksilöstä. Liikunnallisesti aktiivisilla on enemmän lihasta ja vähemmän rasvamassaa, kun taas ylipainoisilla on enemmän rasvamassaa ja vähemmän lihaskudosta. Lihas on tärkeä aineenvaihdunnallinen elin, ja sen lisäksi lihasmassan ylläpitäminen on tärkeää muun muassa luuston tukemiseksi.
Hiljattain tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että suolistomikrobit voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti lihasten proteiinisynteesiin, mitokondrioiden toimintaan ja glykogeenin varastointiin. Proteiinisynteesi yhdessä proteiinien hajotuksen kanssa on lihaskoon ylläpitämisessä tai kasvattamisessa tärkeä prosessi. Jos proteiinisynteesi on yhtä tehokasta kuin hajotus, lihaskoko säilyy samana. Ja jos taas synteesi on hajotusta tehokkaampaa niin silloin lihaskoko kasvaa, ja puhutaan lihaksen hypertrofiasta. Mitokondriot ovat lihassolujen (ja kaikkien muidenkin solujen) tärkeitä energiatehtaita. Ne tuottavat energiaa tarvittaviin voiman ponnistuksiin. Liikunta voi lisätä mitokondrioiden määrää ja toimintatehokkuutta, mikä on yksi liikunnan aikaansaamista adaptaatioista lihaksessa. Glykogeeni on tärkeä energian varastomuoto, josta saadaan polttoainetta lihaksen toimintaan liikuntasuorituksen aikana, kun siitä pilkotaan glukoosia eli sokeria.
Mutta nyt tuoreeseen, arvostetussa Journal of Physiology:ssa julkaistuun tutkimukseen, jonka ovat kirjoittaneet Taylor R. Valentino ja kumppanit. Kuten olen aiemmin kirjoittanut blogeissani, antibiootit vaikuttavat epäsuotuisasti suolistomikrobeihin saattaen niiden koostumuksen epätasapainoon eli dysbioosiin. Antibiootit niittävät suolistosta niin hyviä kuin pahojakin mikrobeja. Tämä mahdollistaa myös sen, että eläinkokeissa voidaan käyttää antibioottikäsittelyjä tutkimaan suolistomikrobien todellista merkitystä esimerkiksi johonkin fysiologiseen prosessiin. Valentinon tutkimuksessa tehtiin juurikin näin. Tutkijat käsittelivät osaa hiiristä antibiooteilla, jotka vähensivät suolistomikrobien määrää merkittävästi ja saivat aikaan dysbioosin. Lisäksi tutkimuksessa oli hiiriä, jotka eivät saaneet antibiootteja, joten niiden suolistomikrobisto oli koostumukseltaan normaali. Antibioottien (tai ei antibiootteja) jälkeen osa hiiristä sai juosta häkeissään juoksupyörissä ja osa ei. Kahdeksan viikon jälkeen tutkijat selvittivät liikunnan adaptaatioita lihaksessa. He havaitsivat, että hiirillä, joilla oli normaali suolistomikrobisto tapahtui odotettuja adaptaatioita, kuten lihassäikeiden tyypin muuttumista nopeista hitaisiin sekä lihaksen koon kasvua. Nämä muutokset tapahtuivat sekä soleus (kolmipäinen pohjelihas) että plantaris (hoikka kantalihas) lihaksessa. Hiirillä, joiden suolistomikrobisto oli saatettu dysbioottiseksi antibioottien avulla adaptaatiot liikuntaan häiriytyivät. Soleuksessa ja plantariksessa ei nähtykään lihaksen koon kasvua liikunnan seurauksena. Lisäksi plantariksessa ei tapahtunut myöskään lihassäikeiden tyypin muuttumista.
Tutkimus tiivistetysti kerrottuna osoitti, että suolistomikrobistolla on tärkeä rooli liikunnan vaikutusten välittämisessä lihakseen. Nähtäväksi jää kuitenkin vielä se, että minkä mekanismien kautta vaikutukset välittyvät. Kuten yllä kirjoitin, on mahdollista, että dysbioottinen mikrobisto vähentäisi proteiinien synteesiä lihaksessa ja sitä kautta lihasten kokoa.
On hyvä muistuttaa taas kerran, että suoliston hyvinvoinnista pitää huolta tasapainoisen ja terveellisen ravitsemuksen ja säännöllisen liikunnan avulla. Siten myös tämän tutkimuksen perusteella lihaksetkin kiittävät!
Viite:
Valentino TR, Vechetti IJ Jr, Mobley CB, Dungan CM, Golden L, Goh J, McCarthy JJ. Dysbiosis of the gut microbiome impairs mouse skeletal muscle adaptation to exercise. J Physiol. 2021 Sep 26. doi: 10.1113/JP281788
Linkki tutkimukseen:
Uusimmat kommentit
09.02 | 17:47
Kiitoksia Satu, hieno yhteenveto :). Minulla on ollut viimeiset pari kuukautta 23/1 dieetti - varmasti ihan älytöntä mutta läskit lähtee :). Terkuin Savelan mielipuoli Tarzan
31.05 | 16:54
Kiitos Satu kun jaksat tehdä kansantajuisia blogeja tärkeästä asiasta! Kaverinikin haluavat kiittää, ja usealla onkin suolistovaivoja tässä iässä. Tsemppiä!
30.04 | 18:35
Hei,
Blogisi on tosi mielenkiintoista luettavaa. Innolla odottelen lisää kirjoituksiasi.
Hyvää kevättä,
Raija
06.04 | 10:30
Hei Anneli! Tuo onkin todella hyvä kysymys. Euroopassa on laitettu pystyyn tutkimuksia, joissa pandemian laajuutta pyritään selvittämään nimeonomaan tutkimalla jätevesiä. Tietoa odotellaan
Jaa tämä sivu
Iltasanomien toimittaja Merja Asikainen haastatteli minua makeutusaineisiin liittyen (lue juttu tästä: https://www.is.fi/terveys/art-2000009712320.html). Kuten aina Merjan kirjoitukset, juttu oli mielestäni todella hyvä! Se oli IS paperilehdessäkin 2.8.2023. Ajattelin nyt laajentaa lehden uutista aiheesta tieteellisellä tiedolla. Maksatutkijana kiinnostuin erityisesti siitä, että kyseiset makeutusaineet voivat olla vahingollisia maksalle. Sivuan myös niiden vaikutusta suolistoon alla. Toivottavasti hieman mietit luettuasi, että tarvitseeko joku sokerittomia tai muitakaan limsoja, vai voisiko ne korvata vaikkapa vedellä tai terveellisellä mehulla.
Lihavuusepidemian vakavat terveysvaikutukset
Lihavuudesta on tullut maailmanlaajuinen epidemiologinen ongelma, ja Maailman Terveysjärjestön (WHO) mukaan jo lähes kaksimiljardia ihmistä on lihavia (ts. painoindeksi yli 30). Lihavuus tuo mukanaan riskin sairastua rasvamaksaan, ja jopa 90 prosentilla lihavista ihmisistä arvioidaan olevan ei-alkoholiperäinen rasvamaksa. Rasvamaksa on maailman yleisin krooninen maksasairaus, jolla on vakavia aineenvaihdunnallisia ja terveydellisiä seurauksia. Tärkeimpänä, rasvamaksa lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuontitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. WHO:n tilastojen mukaan 1.5 miljoonaa vuosittaisista kuolemista johtuvat suoraan diabeteksesta, ja 17.9 miljoonaa sydän- ja verisuonisairauksista, jotka ovat yleisin kuolinsyy maailmassa. Jälkimmäiset ovat myös rasvamaksapotilaiden yleisin kuolinsyy. Olisi siis tärkeää ehkäistä näitä sairauksia esimerkiksi oikeanlaisen ravitsemuksen avulla, joka vähentäisi maksan rasvaisuutta. Yllättävä apu voisi löytyä siitä, että vältetään keinotekoisia makeutusaineita.
Painonhallinnassa auttavien makeutusaineiden hyvät ja huonot terveysvaikutukset – keinotekoiset makeutusaineet voivat aiheuttaa vakavia terveysriskejä
Painonhallintaan tähdätessä on tärkeää vähentää ravinnossa olevia sokereja, mikä voi tapahtua korvaamalla ne makeutusaineilla. Mutta tietyissä tapauksissa tästä voi nykytiedon valossa syntyä jopa pahempi terveysriski kuin itse sokerista. Luonnolliset makeutusaineet, jotka eristetään kasveista aiheuttavat harvoin vakavia terveysriskejä. Tällainen on esimerkiksi Stevia, joka ei sisällä kaloreita tai hiilihydraatteja ja on jopa sata kertaa makeampi kuin pöytäsokeri. Stevian on itse asiassa osoitettu jopa suojaavan maksan rasvoittumiselta toisin kuin pöytäsokerin, jonka hajoamistuote fruktoosi useiden tutkimusten mukaan edistää rasvamaksan kehittymistä. Voit lukea alta lisää fruktoosin haitoista ja mistä sitä oikein kehoonsa saakaan.
Luonnollisista makeutusaineista poiketen viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keinotekoiset makeutusaineet edistävät maksan rasvoittumista ja insuliiniresistenssin lisääntymistä. Tämän vuoksi monet tutkijat ja lääkärit eivät suosittele niiden käyttöä ylipainoisille ja tyypin 2 diabeetikoille. Lisäksi on raportoitu, että keinotekoisista makeutusaineista Asesulfaamikalium eli asesulfaami K (E950) ja sukraloosi (E955) häiritsevät maksasolujen toksiineja eli myrkkyjä ja lääkeaineita hajottavien proteiinien toimintaa. Tietääkseni tuloksia ei ole kuitenkaan vielä todistettu kliinisessä kokeessa.
Sukraloosin on osoitettu ihmistutkimuksissa heikentävän sokerinsietokykyä, mikä pidemmällä tähtäimellä voi edistää tyypin 2 diabeteksen kehittymistä (https://doi.org/10.1016/j.cell.2022.07.016). Isarelilaisen Weizmann insituutin tutkijat osoittivat myös, että heikentynyt sokeriaineenvaihdunta johtui osaksi suolistomikrobeista. Tutkijat osoittivat tämän siirtämällä sukraloosia nauttineiden ihmisten suolistomikrobeja hiirille, joiden sokerinsietokyky huononi mikrobisiirteen jälkeen. Jo pitkään on tiedetty, että makeutusaineet vaikuttavat epäsuotuisasti meille elintärkeiden suolistomikrobien lajikirjoon. Tutkimusten mukaan, sukraloosi vähentää muun muassa suolistomikrobiston monimuotoisuutta sekä terveydelle hyödyllisenä pidetyn Lactobacillus acidophilus-maitohappobakteerin määrää suolistossa. Sen lisäksi eläinkokeet ovat osoittaneet, että sukraloosi lisää maksan rasvoittumista. Sukraloosia käytetään muun muassa juomien, ruokien, leivonnaisten, jälkiruokien, maitotuotteiden ja säilykehedelmien makeuttamiseen sekä pöytämakeuttajana.
Sakariinia (E954) on alettu käyttää keinotekoisena makeutusaineena ja 1800-luvun loppupuolella. Sitä lisätään sokerin korvaajana moniin virvoitusjuomiin. Niin virvoitusjuomien kuin itse sakariininkin on osoitettu lisäävän maksan rasvoittumista, häiritsevän sokeriaineenvaihduntaa ja edistävän painonnousua. Sakariini myös vähentää suolistomikrobiston monimuotoisuutta, mikä on terveyden kannalta epäsuotuisa ilmiö. Sakariinia käytetään mm. hedelmäsäilykkeissä, mehuissa ja hedelmä- ja marjapohjaisissa jälkiruuissa. Huomiothan, että esimerkiksi täysmehuissa ja marjakeitoissa harvemmin on sakariinia!
Viimeisin tutkimus keinotekoisten makeutusaineiden terveyshaitoista osoittaa, että erytritoli (E968) lisää riskiä sydän- ja verisuonisairauksille (https://www.nature.com/articles/s41591-023-02223-9). Linkissä olevan tutkimuksen mukaan tämä voi johtua siitä, että erytritoli lisää veritulppien muodostumista. Tutkimus toteutettiin isolla joukolla amerikkalaisia ja eurooppalaisia ihmisiä, mikä lisää tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä tieteellisesti. Erytritoli on hyväksytty EU:ssa elintarvikelisäaineeksi. Erytritolia pidetään turvallisena, koska sitä saa myös luontaisesti pieniä määriä ravinnosta, mutta totuus on se, että sen lisätty pitoisuus elintarvikkeissa on hyvin paljon korkeampi. Veritulppariskin lisäksi erytritolin on ehdotettu lisäävän syöpätautien riskiä. On hyvin epätodennäköistä, että erytritoli vaikuttaisi heikentävästi meitä eniten hyödyttävään paksusuolen mikrobistoon, koska se imeytyy suurimmaksi osaksi jo ohutsuolesta verenkiertoon.
Suuri ongelma on säädösten puute keinotekoisten makeutusaineiden käytöstä elintarvikkeissa. Esimerkiksi Suomen ruokavirasto määrää, että ne mainitaan tuotteen sisällössä, mutta ei sitä, paljonko niitä on tuotteessa. Sama pätee Amerikan ruokaviraston määräyksiin. Ehkä tähän tulisi yrittää vaikuttaa tai herättää ihmisten tietoutta keinotekoisten makeutusaineiden terveyshaitoista.
Fruktoosi – yksi maksan pahimmista vihollisista?
Fruktoosi eli hedelmäsokeri on sokeri, jota esiintyy luonnollisesti hunajassa
ja kaikissa hedelmissä. Hedelmiä ei kuitenkaan kannata vältellä, vaan
pikemminkin sokeroituja juomia. Niiden on osoitettu väestötasolla olevan
vahvasti yhteydessä maksan rasvoittumiseen ja aikuisiän diabetekseen
(https://www.mdpi.com/2072-6643/13/4/1314). Fruktoosi on myös tavallisen
ruokosokerin eli sakkaroosin hajoamistuote. Fruktoosi hajotetaan pääasiassa
maksassa, jossa se aktivoi niin rasvan kuin sokerinkin uudismuodostuksen.
Sen vuoksi se edesauttaa maksan rasvoittumista.
Aineenvaihdunnallisten vaikutusten lisäksi, fruktoosi voi vaurioittaa maksaa
myös lisäämällä oksidatiivistä stressiä. Oksidatiivinen stressi on tila, jossa elimistön vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde on epätasapainossa. Tämä johtaa siihen, että maksassa tulehdustila lisääntyy, mikä edelleen edesauttaa maksan rasvoittumista.
Loppusanat
On hyvä pitää mielessä, että hedelmien sisältämä sokeri ei ole pahaksi, eli ei siis kannata välttää hedelmiä. Hunajakin on terveellistä pienissä määrissä nautittuna. Sokeroituja ja makeutettuja limsoja neuvoisin välttämään. Monet hedelmäkeitot eivät sisällä keinotekoisia makeutusaineita, mutta kannattaa tsekata purkin kyljestä. Nyt varmaan ruokateollisuus suuttuu minulle, mutta Valion marjakeitot sisältävät sekä aspartaamia että asesulfaami K:ta, kun taas esimerkiksi Pirkan marjakeitot eivät sisällä. Toki tässäkin asiassa on hyvää pitää mielessä kohtuus. Jos juot kaksi litraa limsaa päivässä, niin riski aineenvaihdunnallisille sairauksille on varmasti kohtuullinen. Mutta jos syöt puuron kanssa lirauksen marjakeittoa, on asia ihan eri.
