Viime vuosikymmenen aikana on alettu ymmärtää entistä enemmän suolistomikrobien terveysvaikutuksista. Ne voivat muun muassa parantaa suoliston toimintaa ja sen pintakerroksen eheyttä, edesauttaa immuunipuolustuksen toimintaa ja sitä kautta vähentää tulehduksellisten suolistosairauksien oireita sekä myös vauhdittaa koko kehon aineenvaihduntaa. Tämä on johtanut siihen, että tutkimuksissa kartoitetaan, voidaanko hoitaa sairauksia ulosteensiirteillä tai tietyistä suolistomikrobeista tehdä täsmälääkkeitä. Näistä mikrobeista puhutaan ”uuden sukupolven probiootteina”.
Olen jo aiemmin kirjoittanut probiooteista antibioottikuurien yhteydessä. Probiootti on elävä mikrobivalmiste, jonka on oikein annosteltuna osoitettu antavan terveydellistä hyötyä käyttäjälleen. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikki ihmiset eivät hyödy samalla tavalla probiooteista, johon on moninaisia syitä. Myöskään saman bakteerin eri kannat voivat toimia hyvin eri tavoin tai olla toimimatta.
Tässä blogissa aluksi kirjoitan ihan muutamista ulosteensiirrekokeista ja sitten kerron muutamista lupaavista ”uuden sukupolven probiooteista”. Niitä ovat Akkermansia muciniphila, Faecalibacterium prausnitzii, Eubacterium hallii ja Prevotella copri.
Ulosteensiirto eli FMT (engl. Fecal Microbiota Transplantation) ei ole uusi juttu. Kiinassa hoidettiin kroonista ripulia FMT:llä jo 4 vuosisataa ennen ajanlaskun alkua.
Vuonna 2020 julkaistiin PLos Medicine-lehdessä lumelääkekontrolloitu pilottitutkimus, jossa tehtiin laihalta ihmiseltä FMT ihmisille, joilla oli lihavuutta ja insuliiniresistenssiä. Tutkimuksessa ei havaittu muutoksia insuliiniherkkyydessä tai -resistenssissä, eikä kehonkoostumuksessa.
Vuonna 2021 Nature Medicine-lehdessä julkaistiin kliininen koe (NCT03477916), jossa tutkittiin voiko ravintokuitu yhdessä FMT:n (laihan ihmisen siirre ylipainoiselle) vähentää painoa ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä/muuttujia. Tutkimuksessa käytettiin hyvin (HF) tai vähemmän (LF) fermentoitavia kuituja yhdessä tai erikseen FMT:n kanssa. Suolistomikrobit tuottavat HF:sta terveysvaikutteisia, lyhytketjuisia rasvahappoja, kun taas LF:t toimivat niin, että ne sitovat itseensä nestettä ja sitä kautta parantavat suoliston läpäisyaikaa ja ruuansulatusta. Kuuden viikon jälkeen FMT-LF ryhmässä insuliiniherkkyys parani. Painossa ei tapahtunut muutoksia. Kun tutkittavia seurattiin vielä 6 viikkoa lisää, LF ryhmässä (joilla siis ei FMT) paino tippui ja HF ryhmässä verenpaine laski. Jos ajatellaan ylipainoa, niin kuidut voisivatkin olla parempi vaihtoehto painonhallinnassa kuin FMT. Vaikkakin diabeetikoiden kannalta on tärkeää, että FMT paransi insuliiniherkkyyttä.
Suomalaisessa Perttu Arkkilan johtamassa tutkimuksessa tehtiin FMT IBS potilaille. 12 viikon jälkeen jotkin IBS:n oireet vähenivät hieman, mutta väheneminen oli ohimenevää. Samanaikaisesti masentuneisuusaste väheni hieman, mikä on tietysti hyvä uutinen. Tutkimuksen perusteella kertaluontoisesti tehtävää FMT:tä ei suositella IBS:n hoitoon. Yhtenevästi suomalaistutkimuksen kanssa, ulkomainen Marla J Kellerin johtama tutkimus ei kyennyt osoittamaan, että FMT olisi auttanut IBS-potilaiden oireisiin.
Useiden tutkimusten mukaan Akkermansia muciniphilan määrän tiedetään olevan vähäisempi ihmisillä, joilla tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD ja IBS), lihavuutta tai diabetes. Hiirillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että suun kautta suolistoon annosteltu A. muciniphila parantaa insuliiniherkkyyttä, vähentää tulehdusta sekä lisää energiankultusta ja painonpudotusta. Vaikka ei aivan täysin tiedetä mekanismeja, joiden kautta A. muciniphilan terveysvaikutukset välittyvät, on bakteerin pinnalta löydetty Amuc_1100-niminen proteiini, joka yhden tutkimuksen mukaan vähentää tulehdusta. Sen lisäksi yhdessä hiiritutkimuksessa on osoitettu, että P9-niminen peptidi eli lyhyt aminohappoketju, jota A. muciniphila erittää, paransi sokeriaineenvaihduntaa ja auttoi painonhallinnassa.
Tietojeni mukaan A. muciniphilan terveysvaikutuksista ihmisillä on tehty vain yksi kliininen tutkimus (https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT02637115). Tutkimuksessa ylipainoiset ihmiset, joilla oli metabolinen oireyhtymä nauttivat elävää tai pastöroitua A. muciniphila-valmistetta kolmen kuukauden ajan. Tutkimusjakson lopussa havaittiin, että erityisesti pastöroitu valmiste vähensi tulehdusta, paransi insuliiniherkkyyttä ja vähensi hieman kehon rasvamassaa. Hiljattain Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (engl. European Food Safety Authority, EFSA) on hyväksynyt pastöroidun A. muciniphilan. Tieteellinen puskaradio kertoo sen tulevan pian markkinoille ensimmäisenä ”uuden sukupolven probioottina”.
Faecalibacterium prausnitziin määrän on osoitettu olevan alhaisempi IBD-potilailla ja muutamissa tutkimuksissa ihmisillä, joilla on rasvamaksa. Hiirikokeissa on osoitettu, että F. prausnitzii suojaa koliitilta, ja omassa tutkimuksessamme kyseinen bakteeri vähensi maksan rasvaisuutta. Osa F. prausnitziin terveysvaikutuksista voi selittyä sillä, että se tuottaa ravinnon kuidusta lyhytketjuisia rasvahappoja. Näiden tiedetään muun muassa hillitsevän tulehdusta ja parantavan aineenvaihduntaa. Kannattaa siis syödä paljon kuitupitoisia vihanneksia! Lisäksi on osoitettu, että F. prausnitzii tuottaa tulehdusta hillitseviä asetyylisalisyylihappoa ja sikimihappoa sekä koliitin oireita vähentävää MAM-proteiinia. Jää nähtäväksi, voisiko MAM-proteiinista joskus tulla toimiva lääke koliittiin. Tietojeni mukaan on meneillään kliininen ihmiskoe, jossa tutkitaan, voiko F. prausnitzii parantaa sokeriaineenvaihduntaa (https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04938843).
Prevotella copria pidetään kuidusta tykkäävänä ”hyvisbakteerina”, jonka määrä on alhaisempi ihmisillä, joilla on länsimainen ja niin sanottu huono, kuituköyhä ruokavalio. Yli tuhat ihmistä käsittävässä aineistossa havaittiin, että P. copri voisi olla yhteydessä parempaan sokeriaineenvaihduntaan. Yhden tutkimuksen mukaan tämä voisi selittyä sillä, että P. copri lisää maksassa sokerin varastoitumista glykogeeninä. On myös mielenkiintoista, että muutamassa ihmistutkimuksessa on havaittu, että mitä enemmän suolistossa on Prevotellaa, niin sitä paremmin onnistuu painonpudotus ravitsemusmuutoksen seurauksena. Tällaiset havainnot voivat tulevaisuudessa johtaa siihen, että on mahdollista tunnistaa suolistomikrobiston koostumuksen perusteella ihmisiä, joille tietynlainen dieetti tepsii painonhallinnassa.
Hiirikokeessa P. copri DSM 18205-bakteerikannan havaittiin parantavan sokerinsietokykyä. On kuitenkin osoitettu, että tietyt P. copri bakteerikannat voivat saada aikaan ei-toivottuja vaikutuksia. Esimerkiksi P. copri CB7-kannan on osoitettu hiirikokeissa lisäävän insuliiniresistenssiä, tulehdusta ja koliitin oireita. On siis tärkeää tutkia useita P. coprin kantoja ennen kuin sitä voidaan turvallisesti pitää ”uuden sukupolven probioottina”.
Eubacterium halliin monet terveysvaikutukset voivat selittyä sillä, että se tuottaa ravinnon kuiduista lyhytketjuisia rasvahappoja. On osoitettu, että E. halliin määrä on vähentynyt potilailla, joilla on IBD, IBS ja diabetes. Hiirikokeissa E. hallii on parantanut insuliiniherkkyyttä ja tehostanut aineenvaihduntaa. Tietojeni mukaan tällä hetkellä on menossa kliininen ihmiskoe, jossa tutkitaan E. hallii valmisteen turvallisuutta sekä sen vaikutuksia insuliiniherkkyyteen ja sokerinsietokykyä kuvastaviin muuttujiin (https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04529473).
Loppusanoina, että vaikka monet tutkimustulokset ovat lupaavia, tarvitaan vielä paljon lisätutkimusta siitä, miten tieteellistä tietoa mikrobeista voidaan hyödyntää sairauksien parantamisessa. Lupaavimmalta ”uuden sukupolven probiootit” näyttävät diabeetikoiden ja insuliiniresistenttien kannalta. Oma (ja monien muiden) toive on siinä, että mikrobeja voitaisiin käyttää diagnostiikan välineenä, kuten kirjoitin yllä Prevotellasta. On mahdollista, että tulevaisuudessa mikrobiston koostumuksen perusteella voidaan suunnitella personoituja hoitokeinoja tietystä sairauksista tai terveyden häiriötiloista kärsiville.
Uusimmat kommentit
09.02 | 17:47
Kiitoksia Satu, hieno yhteenveto :). Minulla on ollut viimeiset pari kuukautta 23/1 dieetti - varmasti ihan älytöntä mutta läskit lähtee :). Terkuin Savelan mielipuoli Tarzan
31.05 | 16:54
Kiitos Satu kun jaksat tehdä kansantajuisia blogeja tärkeästä asiasta! Kaverinikin haluavat kiittää, ja usealla onkin suolistovaivoja tässä iässä. Tsemppiä!
30.04 | 18:35
Hei,
Blogisi on tosi mielenkiintoista luettavaa. Innolla odottelen lisää kirjoituksiasi.
Hyvää kevättä,
Raija
06.04 | 10:30
Hei Anneli! Tuo onkin todella hyvä kysymys. Euroopassa on laitettu pystyyn tutkimuksia, joissa pandemian laajuutta pyritään selvittämään nimeonomaan tutkimalla jätevesiä. Tietoa odotellaan
Iltasanomien toimittaja Merja Asikainen haastatteli minua makeutusaineisiin liittyen (lue juttu tästä: https://www.is.fi/terveys/art-2000009712320.html). Kuten aina Merjan kirjoitukset, juttu oli mielestäni todella hyvä! Se oli IS paperilehdessäkin 2.8.2023. Ajattelin nyt laajentaa lehden uutista aiheesta tieteellisellä tiedolla. Maksatutkijana kiinnostuin erityisesti siitä, että kyseiset makeutusaineet voivat olla vahingollisia maksalle. Sivuan myös niiden vaikutusta suolistoon alla. Toivottavasti hieman mietit luettuasi, että tarvitseeko joku sokerittomia tai muitakaan limsoja, vai voisiko ne korvata vaikkapa vedellä tai terveellisellä mehulla.
Lihavuusepidemian vakavat terveysvaikutukset
Lihavuudesta on tullut maailmanlaajuinen epidemiologinen ongelma, ja Maailman Terveysjärjestön (WHO) mukaan jo lähes kaksimiljardia ihmistä on lihavia (ts. painoindeksi yli 30). Lihavuus tuo mukanaan riskin sairastua rasvamaksaan, ja jopa 90 prosentilla lihavista ihmisistä arvioidaan olevan ei-alkoholiperäinen rasvamaksa. Rasvamaksa on maailman yleisin krooninen maksasairaus, jolla on vakavia aineenvaihdunnallisia ja terveydellisiä seurauksia. Tärkeimpänä, rasvamaksa lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuontitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. WHO:n tilastojen mukaan 1.5 miljoonaa vuosittaisista kuolemista johtuvat suoraan diabeteksesta, ja 17.9 miljoonaa sydän- ja verisuonisairauksista, jotka ovat yleisin kuolinsyy maailmassa. Jälkimmäiset ovat myös rasvamaksapotilaiden yleisin kuolinsyy. Olisi siis tärkeää ehkäistä näitä sairauksia esimerkiksi oikeanlaisen ravitsemuksen avulla, joka vähentäisi maksan rasvaisuutta. Yllättävä apu voisi löytyä siitä, että vältetään keinotekoisia makeutusaineita.
Painonhallinnassa auttavien makeutusaineiden hyvät ja huonot terveysvaikutukset – keinotekoiset makeutusaineet voivat aiheuttaa vakavia terveysriskejä
Painonhallintaan tähdätessä on tärkeää vähentää ravinnossa olevia sokereja, mikä voi tapahtua korvaamalla ne makeutusaineilla. Mutta tietyissä tapauksissa tästä voi nykytiedon valossa syntyä jopa pahempi terveysriski kuin itse sokerista. Luonnolliset makeutusaineet, jotka eristetään kasveista aiheuttavat harvoin vakavia terveysriskejä. Tällainen on esimerkiksi Stevia, joka ei sisällä kaloreita tai hiilihydraatteja ja on jopa sata kertaa makeampi kuin pöytäsokeri. Stevian on itse asiassa osoitettu jopa suojaavan maksan rasvoittumiselta toisin kuin pöytäsokerin, jonka hajoamistuote fruktoosi useiden tutkimusten mukaan edistää rasvamaksan kehittymistä. Voit lukea alta lisää fruktoosin haitoista ja mistä sitä oikein kehoonsa saakaan.
Luonnollisista makeutusaineista poiketen viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keinotekoiset makeutusaineet edistävät maksan rasvoittumista ja insuliiniresistenssin lisääntymistä. Tämän vuoksi monet tutkijat ja lääkärit eivät suosittele niiden käyttöä ylipainoisille ja tyypin 2 diabeetikoille. Lisäksi on raportoitu, että keinotekoisista makeutusaineista Asesulfaamikalium eli asesulfaami K (E950) ja sukraloosi (E955) häiritsevät maksasolujen toksiineja eli myrkkyjä ja lääkeaineita hajottavien proteiinien toimintaa. Tietääkseni tuloksia ei ole kuitenkaan vielä todistettu kliinisessä kokeessa.
Sukraloosin on osoitettu ihmistutkimuksissa heikentävän sokerinsietokykyä, mikä pidemmällä tähtäimellä voi edistää tyypin 2 diabeteksen kehittymistä (https://doi.org/10.1016/j.cell.2022.07.016). Isarelilaisen Weizmann insituutin tutkijat osoittivat myös, että heikentynyt sokeriaineenvaihdunta johtui osaksi suolistomikrobeista. Tutkijat osoittivat tämän siirtämällä sukraloosia nauttineiden ihmisten suolistomikrobeja hiirille, joiden sokerinsietokyky huononi mikrobisiirteen jälkeen. Jo pitkään on tiedetty, että makeutusaineet vaikuttavat epäsuotuisasti meille elintärkeiden suolistomikrobien lajikirjoon. Tutkimusten mukaan, sukraloosi vähentää muun muassa suolistomikrobiston monimuotoisuutta sekä terveydelle hyödyllisenä pidetyn Lactobacillus acidophilus-maitohappobakteerin määrää suolistossa. Sen lisäksi eläinkokeet ovat osoittaneet, että sukraloosi lisää maksan rasvoittumista. Sukraloosia käytetään muun muassa juomien, ruokien, leivonnaisten, jälkiruokien, maitotuotteiden ja säilykehedelmien makeuttamiseen sekä pöytämakeuttajana.
Sakariinia (E954) on alettu käyttää keinotekoisena makeutusaineena ja 1800-luvun loppupuolella. Sitä lisätään sokerin korvaajana moniin virvoitusjuomiin. Niin virvoitusjuomien kuin itse sakariininkin on osoitettu lisäävän maksan rasvoittumista, häiritsevän sokeriaineenvaihduntaa ja edistävän painonnousua. Sakariini myös vähentää suolistomikrobiston monimuotoisuutta, mikä on terveyden kannalta epäsuotuisa ilmiö. Sakariinia käytetään mm. hedelmäsäilykkeissä, mehuissa ja hedelmä- ja marjapohjaisissa jälkiruuissa. Huomiothan, että esimerkiksi täysmehuissa ja marjakeitoissa harvemmin on sakariinia!
Viimeisin tutkimus keinotekoisten makeutusaineiden terveyshaitoista osoittaa, että erytritoli (E968) lisää riskiä sydän- ja verisuonisairauksille (https://www.nature.com/articles/s41591-023-02223-9). Linkissä olevan tutkimuksen mukaan tämä voi johtua siitä, että erytritoli lisää veritulppien muodostumista. Tutkimus toteutettiin isolla joukolla amerikkalaisia ja eurooppalaisia ihmisiä, mikä lisää tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä tieteellisesti. Erytritoli on hyväksytty EU:ssa elintarvikelisäaineeksi. Erytritolia pidetään turvallisena, koska sitä saa myös luontaisesti pieniä määriä ravinnosta, mutta totuus on se, että sen lisätty pitoisuus elintarvikkeissa on hyvin paljon korkeampi. Veritulppariskin lisäksi erytritolin on ehdotettu lisäävän syöpätautien riskiä. On hyvin epätodennäköistä, että erytritoli vaikuttaisi heikentävästi meitä eniten hyödyttävään paksusuolen mikrobistoon, koska se imeytyy suurimmaksi osaksi jo ohutsuolesta verenkiertoon.
Suuri ongelma on säädösten puute keinotekoisten makeutusaineiden käytöstä elintarvikkeissa. Esimerkiksi Suomen ruokavirasto määrää, että ne mainitaan tuotteen sisällössä, mutta ei sitä, paljonko niitä on tuotteessa. Sama pätee Amerikan ruokaviraston määräyksiin. Ehkä tähän tulisi yrittää vaikuttaa tai herättää ihmisten tietoutta keinotekoisten makeutusaineiden terveyshaitoista.
Fruktoosi – yksi maksan pahimmista vihollisista?
Fruktoosi eli hedelmäsokeri on sokeri, jota esiintyy luonnollisesti hunajassa
ja kaikissa hedelmissä. Hedelmiä ei kuitenkaan kannata vältellä, vaan
pikemminkin sokeroituja juomia. Niiden on osoitettu väestötasolla olevan
vahvasti yhteydessä maksan rasvoittumiseen ja aikuisiän diabetekseen
(https://www.mdpi.com/2072-6643/13/4/1314). Fruktoosi on myös tavallisen
ruokosokerin eli sakkaroosin hajoamistuote. Fruktoosi hajotetaan pääasiassa
maksassa, jossa se aktivoi niin rasvan kuin sokerinkin uudismuodostuksen.
Sen vuoksi se edesauttaa maksan rasvoittumista.
Aineenvaihdunnallisten vaikutusten lisäksi, fruktoosi voi vaurioittaa maksaa
myös lisäämällä oksidatiivistä stressiä. Oksidatiivinen stressi on tila, jossa elimistön vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde on epätasapainossa. Tämä johtaa siihen, että maksassa tulehdustila lisääntyy, mikä edelleen edesauttaa maksan rasvoittumista.
Loppusanat
On hyvä pitää mielessä, että hedelmien sisältämä sokeri ei ole pahaksi, eli ei siis kannata välttää hedelmiä. Hunajakin on terveellistä pienissä määrissä nautittuna. Sokeroituja ja makeutettuja limsoja neuvoisin välttämään. Monet hedelmäkeitot eivät sisällä keinotekoisia makeutusaineita, mutta kannattaa tsekata purkin kyljestä. Nyt varmaan ruokateollisuus suuttuu minulle, mutta Valion marjakeitot sisältävät sekä aspartaamia että asesulfaami K:ta, kun taas esimerkiksi Pirkan marjakeitot eivät sisällä. Toki tässäkin asiassa on hyvää pitää mielessä kohtuus. Jos juot kaksi litraa limsaa päivässä, niin riski aineenvaihdunnallisille sairauksille on varmasti kohtuullinen. Mutta jos syöt puuron kanssa lirauksen marjakeittoa, on asia ihan eri.